Vierailumme Mumbaissa oli pikainen ja emme saaneet kaupungista kovinkaan kattavaa kuvaa. Lennettyämme sinne Istanbulista jatkoimme suoraan matkaa Keralaan, joten siinä vaiheessa näimme vain kaupungin lentokenttää. Paluumatkalle olimme jättäneet hieman enemmän aikaa. Saavuimme Mumbaihin kello 15:30 ja meillä oli lento Suomeen seuraavana aamuna viiden jälkeen, joten meillä oli puoli vuorokautta aikaa käyttää Mumbaissa. Lennon Mumbai-Kochi lensimme SpiceJetillä ja lennon Goa-Mumbai IndiGolla.

Heti kentälle saapumisen jälkeen menimme ulos, missä oli järkyttävä määrä taksi- ja riksakuskeja myymässä palveluitaan. Ajattelimme kuitenkin ensin katsastaa lähitienoota ja lähdimmekin kentältä kävellen, muutamien teiden yli hyppien. Kentän läheisyydessä ei kuitenkaan näyttänyt olevan mitään mielenkiintoista, joten otimme pian riksan Juhu beachille. Teimme sen virheen, että kysyimme matkan hintaa etukäteen kuskilta, koska muualla maassa olimme tottuneet siihen, että kuskit eivät suostuneet käyttämään mittareita, joskus niitä ei ollut riksoissa ollenkaan. Maksoimmekin matkasta peräti 90 rupiaa, vaikka olisimme päässeet mittaria käyttämällä noin puolet halvemmalla. Eipä ollut suuri menetys, mutta sen jälkeen matkasimme vielä muutaman reissun riksalla ja maksoimme edullisen mittarihinnan.

Juhu beach oli hieman järkyttävä kokemus. Meidät piiritettiin saman tien, joukko ihmisiä tulivat myymään, kerjäämään, kättelemään ja pyytämään valokuvaan. Muutama myyjä seurasivat meitä ja roikkuivat kädessä kiinni, mutta luovuttivat hieman vihaisen huudahduksen jälkeen. Tunsimme erottuvamme hieman liikaa joukosta ja sellainen huomio ei siinä vaiheessa ollut kaivattua, joten lähdimme saman tien viereiseen kaupunginosaan Bandraan riksalla. Siellä vietimmekin loppuillan, kävimme syömässä, kiertelemässä ja elokuvissa. Bandran kaupunginosa oli melko mukava, väkeä ainakin riitti ja markkinat näyttivät kivoilta.

Lentokentälle palasimme hyvissä ajoin ennen lennon lähtöä, noin kello 23 aikaan. Pelkäsimme, että meitä ei päästetä kentälle sisälle, koska olimme lukeneet aiemmin internetistä matkustajien kertomuksia siitä, kuinka heiltä oli evätty sisälle pääsy sen takia, että lentoon oli liian pitkä aika. Meillä lentoon oli siis kuutisen tuntia. Pääsimme onneksi kuitenkin sisälle terminaaliin, vartijat ovella tarkistivat kyllä lippumme, mutta antoivat meidän mennä. Hyvä juttu, koska lentokentän ulkopuolella oli meluista, paljon ihmisiä eikä lepopaikkoja. Itse lentokenttä on tylsä, siellä ei oikein ollut mitään tekemistä tai kunnollisia ruokapaikkoja. Aika menikin nukkuessa, istuessa ja netissä surffaillessa omalta koneelta. Turvatarkastuksen jälkeen pääsimme alueelle, josta tuijottelimme koneita. Ja siellä bongasimme tien, joka menee kiitotien halki! Hah! Noita teitä on jonkin verran muuallakin maailmassa ja pistää kyllä naurattamaan. Siellä mopot, pyöräilijät ja autot odottivat, että koneet laskeutuvat, jonka jälkeen he ponkasivat kovaan vauhtiin kiitoradan ylitse.

Ja siihen se meidän Intian matka sitten päättyikin. 

Hieno reissu ja varmasti tullaan vielä palaamaan maahan!