Haluan kirjoittaa yksin matkustamisesta ja rohkaista siihen kaikkia, joilla ei matkakaveria ole.
Minä itse tykkään matkustaa yksin. Rakastan kulkea myös rakkaideni kanssa ja toivon mukaan pääsen jatkossakin reissaamaan paljon siskojeni ja ystävieni kanssa. Kuitenkin edelleenkin minussa on se puoli, joka haluaa tutkia katuja ja puistoja oman tahtini mukaan, kamera tai päiväkirja kourassa, katsella ja ihmetellä ääneti.
 |
| Jostain päin etelä-Ranskaa |
Lähdin ensimmäiselle omatoimimatkalleni yksin vuonna 2003. Olin juuri muuttanut Tampereelle ja surffatessa päädyin Ryanairin sivuille, missä mainostettiin edullisia lentoja Tampereelta Lontooseen. Löysin lennot 60 eurolla ja yhdeksän vuotta sitten ne olivat todella halvat. Varasin ne innostuneena samantien. Että minua pelotti! Äidin ja mummin huolestuneet puhelut matkaa edeltävänä iltana eivät juuri auttaneet asiaa. Matka meni loistavasti ja sain sen aikana mielettömästi itsevarmuutta, kun olin vihdoin tehnyt sen, mistä olin niin monta vuotta jo unelmoinut; lähtenyt yksin maailmalle. Lontooseen lähteminen olikin yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, koska sen jälkeen koin, että uskallan mitä vain.
Tykkään matkustaa erityisesti kaupunkilomille sekä luonnonpuistoihin yksinäni.
Euroopan kaupungeissa olen matkustellut ympäriinsä yksin ja viihtynyt loistavasti. Kaupungeissa on paljon tekemistä ja näkemistä, jonne ei välttämättä kaipaa matkaseuraa, toki joihinkin kohteisiin mieluummin menee toisen ihmisen kanssa, esimerkiksi huvipuistoihin. Kaupungit ovat kuitenkin usein pullollaan museoita, katutaidetta, puistoja, näyttelyitä ja kahviloita - kaikki paikkoja, joissa viihdyn yksin myös Suomessa, miksen sitten ulkomaillakin.
Rantalomat ja astetta vaativammat maat taas ovat toinen juttu. Viihdyn rantakaupungeissa ja -kohteissa, mutta varsinkin nyt kun olen parisuhteessa, niin lähden rantakohteisiin mieluummin kumppanin kanssa. Vaativimmissa kohteissa on myös kivaa, kun on matkakumppani. Esimerkiksi Intiaan en olisi ainakaan lähitulevaisuudessa lähtenyt ilman kumppaniani sen vuoksi, että en usko, että olisin viihtynyt siellä yhtä hyvin yksin, siellä matkustellessa, rannoilla ja sairastellessa on huomattavasti mukavampaa olla kaksin.
 |
| Monaco |
Yksinmatkustamisessa on paljon loistavia puolia. Tässä niissä omasta mielestäni parhaimpia:
-Vapaus kulkea katuja omaan tahtiin, käydä vain itseä kiinnostavissa nähtävyyksissä, syödä silloin kun itsellä on nälkä, majoittua juuri niin huonoon tai hienoon majapaikkaan kuin haluaa.
-Ei ole ketään, kenen perään sinun tarvitsee katsoa ja kenen viihtyvyydestä huolehtia.
-Ongelmien ilmaantuessa ja niistä selviydyttyä, saa itseluottamusta ja rohkeutta tuleviin koitoksiin.
-Muihin ihmisiin, paikallisiin ja matkailijoihin, tutustuu aivan eri tavalla kuin matkustaessa kaksin tai ryhmässä. Yksin olevaa ihmistä lähestytään helpommin. Halutessa ei juuri tarvitse olla yksin, koska ystävällisellä olemuksella seuraa löytyy helposti. Paras puoli on se, että voit saada yksin matkustamisen ja yhdessä tekemisen molemmat hyvät puolet.
Huonojakin puolia tosin löytyy muutama, mutta ne ovat niin vähäpätöiset plussiin suhteutettuna, että niistä ei kannata välittää. Yksin matkustava usein maksaa majoituksestaan enemmän, erityisesti mikäli haluaa oman huoneen. Dormit ovat onneksi edullinen keino majoittua yksin matkaavalle ja niissä myös tutustuu muihin matkailijoihin helposti. Suosittelenkin käyttämään niitä. Niissä yöpyminen voi myös tulla edullisemmaksi kuin kahden hengen huone, joten kalliimpaa ei yksin matkustaminen tarvitse välttämättä olla ainakaan Euroopassa missä dormeja on runsaasti.
Toinen huono puoli on se, että ei ole ketään kenen kanssa jakaa matkalla tapahtuneita asioita, hyviä ja huonoja. Jos sairastuu, on ikävää olla yksin ja joihinkin puuhiin sitä mieluummin ottaa kaverin mukaan kuin menee yksin, sellaiset puuhailut onkin parempi jättää muiden kanssa tehdyille matkoille.
Toinen huono puoli on se, että ei ole ketään kenen kanssa jakaa matkalla tapahtuneita asioita, hyviä ja huonoja. Jos sairastuu, on ikävää olla yksin ja joihinkin puuhiin sitä mieluummin ottaa kaverin mukaan kuin menee yksin, sellaiset puuhailut onkin parempi jättää muiden kanssa tehdyille matkoille.
Kaikki, ketkä miettivät siis sitä, että mennäkö vai eikö mennä yksin, niin suosittelen että menkää ehdottomasti!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositeltu artikkeli
Mallorcan luonto lumoaa
Vietin ystäväni ja matkabloggaaja Saanan kanssa viisi vuorokautta Mallorcalla marras-joulukuun taitteessa. Olimme molemmat saarella ensimm...
TOP-BLOGIT 2015
Hyvä aihe, sillä moni varmasti oikeasti miettii, että uskaltaako/kehtaako matkustaa yksin. Minäkin olen joskus reissannut yksin, lähinnä Thaimaassa asuessani. Ja kyllä siinä tosiaan oli puolensa! Kävin yksin mm. Kuala Lumpurissa ja oli niin kiva päättää koko ajan itse kaikki aikataulut ja tekemiset + syömiset :)
VastaaPoistaKerran olin jo valmistautunut henkisesti lähtemään rantalomalle yksin, kun äitini päätti lähteä mukaan. Rantalomista ei siis ole kokemusta yksin, mutta luulen, että minulla kuitenkin oli hauksempaa äidin kanssa kuin olisi ollut yksin :)
Kiitos kommentistasi! Jäin miettimään vielä tuota yksin rantalomalle lähtöä. Itse ajattelin ensisijaisesti sillä erityisesti Aasiaan suuntautuvia rantalomia, joilla tietysti tehdään muutakin kuin maataan rannalla. Semmoiselle en parisuhteessa ollessani luultavasti aivan heti ainakaan lähtisi yksin, koska ne matkat ovat myös pidempiä. Mutta toisaalta pakettilomalle Euroopan rantakohteeseen voisin ehkä yksin lähteäkin, varsinkin mikäli aikomus on vain rentoutua rannalla kirjan parissa. Viikko sellaisesssa yksin ei välttämättä olisikaan huono idea! Ensisijaisesti varmaan silti sinnekin ottaisin mieluusti kumppanin mukaan.
PoistaKun asiaa oikein miettii, niin jos joku maksaisi, niin voisin lähteä vaikka heti yksin viikoksi rantalomalle :) Varsinkin tosiaan Eurooppaan. Yli viikon kestävä matka voisi kyllä olla liian pitkä yksin, mutta viikko menisi varmasti ihan kivasti, sillä tykkään olla myös yksin.
PoistaNo tietysti, jos ilmaiseksi pääsisi niin kyllä lähtisin melkein minne vain, yksin tai kaksin. Omien rahojen käyttöä tietysti miettii tarkemmin :). Ja vaikka tykkään omatoimimatkailusta todella paljon, niin voisin kyllä käydä pakettilomilla Euroopan rantakohteissakin useammin mikäli hinnat vain olisivat huomattavasti halvemmat :). Näillä hinnoilla valitsen kuitenkin mieluummin kaupunkiloman, joka kuitenkin enemmän kiinnostaa varsinkin yksin matkatessa :)
PoistaVähäisemmäksi on jäänyt tuo yksin matkustaminen. Kaikista mieleenpainuvin oli tietenkin eka matka yksin. Lukion jälkeen, pari viikkoa lakin saamisen jälkeen muutin Ranskan Bordeaux'hon. Kyseessä oli 3 kk:n Allianssin nuorisovaihto eräässä ravintolassa. Kaikki oli silloin kovin jännittävää, eikä ranskakaan oikein luistanut lukion kurssien pohjalta. Jo silloin mulla synty viha-rakkaus-suhde Ranskaan ja ranskalaisiin. Tämä sama tunne mulla on edelleenkin, aina kun oon ranskalaisten kanssa tekemisissä.
VastaaPoistaJokunen vuosi tuon jälkeen istuin jälleen koneessa, tällä kertaa kyseessä oli yliopiston Erasmus-vaihto ja kohteena etelä-ranskalainen Toulousen kaupunki. Yksinmatkailuksi matka muuttui vasta Stanstedin lentoasemalla. Puolisko lähti myös vaihtoon samaan aikaan, mutta eri maahan ja syvästi mieleenpainunut eron hetki tapahtui Stanstedissa: minä hyppäsin Raikun Carcassonen koneeseen ja hän Gironan koneeseen. Kyyneleiltä ei säästytty, varsinkin kun takana oli lähtöstressi ja huoli siitä, miten vaihto lähtee sujumaan (tietenkin kentällä huonosti nukuttu yö varmasti vaikutti myös asiaan..) Onneksi kuitenkaan ei Toulousen ja Barcelonan välillä ollut kuin 6 tunnin bussimatka ja se tuli jokusen kerran vaihdon aikana matkustettua. Yhteyttä tuli tietenkin pidettyä puhelimitse, koska siihen aikaan ei Ranskan opiskelija-asuntolassa ollut vielä langatonta nettiä. Tosin ei millään omilla kännyköillä vaan puolisko soitteli barcelonalaisesta locutoriosta mulle opiskelijakylän pihalla olleeseen puhelinkoppiin, se ei paljoa maksanut tolla taktiikalla. Tosin nykyään taitaisi Skypettely pelata paremmin nopeamman netin ansiosta.
Onko sulla Tessu mieleenpainuneita muistoja sellaisista eron hetkistä, kun joku (tai sinä) on lähtenyt pitkälle matkalle ja on mahdollisesti tiedossa, että näkee läheisen vasta pitkän ajan (jopa vuoden) kuluttua? Matkailuunhan nimittäin liittyy vahvasti ikävän tunne, ennen kaikkea läheisistä ja mikä ettei myös kotimaastaan.
Itse olen internet-sukupolvea, joten ei ole kokemusta yhteydenpidosta puhelinkoppien avulla kuin muutaman kerran matkalta kotiin :). Kyllä ovat ajat muuttuneet :). Kiva tuo tarinasi! Oli varmasti tunnepitoiset jäähyväiset teillä, pitkä aika erossa kumppanista on varmasti vaikeaa, vaikka tietää että tulee välissä näkemäänkin.
PoistaOn kyllä mukavaa, kun yhteydenpito helpottuu ja halpenee koko ajan, ennen soiteltiin ja tekstailtiin, mutta nykyään on internetkahviloita ja langattomia nettejäkin niin paljon ympäri maailmaa että puhelinta tulee käytettyä vain matkoilla joilla kumppani ei ole mukana.
Itseasiassa minulla ei ole juuri kokemusta eron hetkistä. Tässä yksi päivä ihan päivittelin sitä, että yksikään perheenjäsenistäni tai läheisistä ystävistä ei ole koskaan lähtenyt pitkälle matkalle (ilman minua) saatikka asunut ulkomailla, joten ei ole tarvinnut hyvästellä ketään. Miten on mahdollista, että ihmisellä, joka rakastaa matkustelua, ei ole lähipiirissään yhtäkään ihmistä (puolisoa lukuunottamatta tietysti!) jota matkailu kiinnostaisi säännöllisesti :D. Ehkä sen takia olen tähän bloggaamiseenkin ja matkablogeihin tykästynyt. Mikäli joku ystäväni jostain syystä muuttaisikin vaikka pitkäksi aikaa pois, minä 99% varmuudella matkustaisin hänen uuteen asuinpaikkaansa, joten erosta ei tulisi niin pitkä :). Olen tottunut olemaan perheestä erossa kun asun eri kaupungissa (heitä kohtaan on aina vähän ikävä ihan Suomessakin) ja ystäviä ei tule ikävöityä samalla lailla, niin matkoilla en ole juuri ikävöinyt muita. Ainoastaan puolisosta erossa oleminen raastaa, lyhyet matkat ok, mutta suhteemme alkuvaiheessa olimme erossa kolmisen viikkoa ja se oli jo raastavaa. En osaa edes kuvitella millaista olisi olla vaikka muutama kuukausi erossa, saapi nähdä tuleeko koskaan eteen.
Onko sinulla muuten lähipiirissä monia ihmisiä joita matkustelu kiinnostaa enemmänkin?
Niin, eipä tuosta Ranskan vaihdosta ole kuin viisi vuotta aikaa. Vaikka sinne opiskelijakylään rakennettiinkin langaton netti, ei se kuuleman mukaan toiminut senkään jälkeen kunnolla. Ranskalaisen mentaliteetin tuntien tiedä vaikka edelleenkin olisi ongelmia ja joutuisi käyttämään skypettelyn sijaan varmempia linjoja eli perinteistä puhelinkoppia. Suomessahan puhelikoppi on jo aikoja sitten kadonnut, mutta ei esim. Espanjassa, jossa olin viimeksi toukokuussa soitettiin ihka oikeasta puhelinkopista.
VastaaPoistaToi Ranskan vaihto on muuten mun kaikista matkoista pisin budjettimatka, mitä oon koskaan tehnyt. Budjettimatkan siitä tekee olosuhteet: opiskelija-asunnot oli siinä kunnossa, kun ne oli rakennusvaiheessa eli 60-luvulla. Huone oli 9 m2 ja sisälsi sängyn, pöydän, hyllyn ja lavuaarin. Vessat ja suihkut käytävällä aivan kuten halvimmissa hostelleissa. Joku espanjalainen on näköjään esitellyt omansa, joka samanlainen kuin mulla oli: http://youtu.be/8jNSRJ8P6jE
Silloin tollanen huone maksoi n. 120e/kk, mikä oli ihan sopiva hinta mun mielestä, varsinkin kun ottaa huomioon, että mitään ruuanlaitto- tai sen säilyttämismahdollisuuksia ei talo tarjonnut, jollet sitten ostanut itse mikroa tai jääkaappia. Kuten seur. videosta nähdään, jääkaapin virkaa toimitti ikkunalauta: http://youtu.be/NeUO70gACdA
Mutta kyllä kylästä kuitenkin opiskelijaruokala löytyi, joka tarjosi arkisin, ranskalaiseen tyyliin kolmen ruokalajin aterian klo 20.30 asti hintaan 2,80e.
Jos nyt vielä vastaisin tohon sun kysymykseen, niin oon vähän samassa tilanteessa kuin sääkin. Esim. meidän suvussa ei kauheasti olla kiinnostuneita matkustamisesta, varsinkaan mistään omatoimimatkailusta. Joten on ihan mukava löytää täältä netistä samanhenkisiä ihmisiä, ja mikä parasta, tää blogi painottuu budjettimatkustamiseen, mikä on ainakin ittelle se paras vaihtoehto.
Niin ei nuo Etelä-Euroopan netit ihan mitään parhaimpia ole varmaan vieläkään enkä ihmettelisi jos vaikka Ranskassa niissä ongelmia olisi.. Espanjassa asuessamme sinne oli juuri ilmestynyt langaton netti. Meillä ei ollut kotona konetta, vaan playstation 3 (jolla siis nettiin kyllä pääsi), joten tuskin sillä mitään skypeä ym. olisi voinut edes käyttää :D. Netin nopeus kelpasi minulle, koska silloin en siinä juuri muuta tehnyt kuin lähettelin sähköpostia läheisille Suomeen. Muut nettiasioinnit hoidin lähikirjastossa. Tosin internetkahvilassa, jossa välillä kävin, näin kyllä ihmisten soittelevan toisilleen netin kautta. En muista kuinka nopea netti siellä oli ja itselläni siihen ei kuitenkaan ollut tarvetta niin en sitä skypettelyäkään kokeillut.
PoistaEi tuo huoneen hinta tosiaan paha ollut. Väliaikaisesti sitä varmaan pärjäisi ilman keittiötäkin (tai kyllähän sitä usein reissuilla juuri niin tekee, he), koska ainakin hedelmät ja vihannekset säilyvät huoneenlämmössäkin ja niistä ruoan valmistaminen ei vaadi liettä.
Tuo on kyllä jännä, miten erilaisia ihmisiä yhdestä perheestä/suvusta tulee. Ja kuitenkin sanotaan, että samanhenkiset hakeutuvat toistensa seuraan niin luulisi, että ystävikseen sitten löytäisi muita samasta harrastuksesta kiinnostuneita.. Noh, erilaisuus on rikkaus, eikö sitä niin sanota :)
Hei, kiitos kiinnostavasta blogistasi. Olen suunnittelemassa parin viikon omatoimimatkaa yksin Intiaan. Luin, että sinä et sitä suosittele. Oletko reissannut Intiassa? Millainen kokemus se oli? Olen matkustellut kohtuu paljon kaukana ja lähellä, mutta koskaan en ole matkannut yksin. Olen viimeiseen asti sitä vältellyt. Se on tuntunut ajatuksena epämukavalta. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että haluan kohdata pelkoni, ja rohkeasti lähteä yksin reissuun. Siinä kiehtoo vapaus ja mahdollisuus rikkaampiin elämyksiin kun voi tutustua vapaasti ihmisiin, ja omaan tahtiin kulkeminen. Nimim. Lentoliput Delhiin
VastaaPoistaHaluan ehdottomasti kannustaa ihmisiä yksinmatkailuun! Kyllä Intiassakin matkustaa vallan hyvin yksin, ainakin kohteissa, joissa olen itse käynyt, on matkustaminen melko helppoa (varsinkin jos olet matkustanut ennenkin), mutta en ole siis matkustanut siellä yksin. Omalle kohdalleni ajattelin, että Intiassa oli kivempaa kun kumppani oli mukana, mutta mikäli olisin ollut sinkku, niin en olisi jättänyt matkaa väliin, sen ajankohta vain olisi todennäköisesti ollut myöhemmin. Nyt kun olen siellä kerran käynyt, niin voisin jo mennä yksinkin.
PoistaOlen kirjoittanut Intiasta hieman aiemmin, löydät ne tekstit tuolta oikealta Tunnisteet-kohdasta. Viihdyin Intiassa hyvin ja haluan mennä sinne toistekin. Vastaan kyllä jos tulee lisäkysymyksiä ja voin paneutua tähänkin myöhemmin paremmin, nyt on pieni kiirus :)
Mutta ehdottomasti, älä jätä matkaa väliin seuranpuutteen vuoksi!
Tämä blogi oli rohkaiseva, sillä itse olen pari vuotta miettinyt lähteäkö yksin reissaamaan vaikka pienelle reissulle, mutta aina joku sanoo, että et sä voi lähteä yksin. Mietin onko syy sen takia, että olen nainen ja ymmärrän että se on vaarallista kulkea yksin tuntemattomassa paikassa, mutta pitäähän olla jonkinlainen maalaisjärki mukana.
VastaaPoistaAjatuskin itseluottamuksen kasvamisesta kuulostaa hyvältä ja ettei tarvitse huolehtia toisen mukaavudesta. Sillä viime kesänä matkustin eka kertaa ulkomaille ja kohde oli Brysseli (suklaan takia :D) ja joo...seuralaisena oli oma äitini, jonka englannin ja kartan lukemisen taidot olivat vähän miinuksen puolella ja tämän takia olin välillä tosi kireänä ja varmasti se ei ollut mukavaa äidille.
Ja totta turiset tässä: "Mutta ehdottomasti, älä jätä matkaa väliin seuranpuutteen vuoksi!" En aio jättää ja tästä lähden etsiskelemään kivaa kaupunkilomaa :) sillä kesäloma kolkuttaa vajaan 3 kk:n päästä.
Kehotan tosiaan menemään, ehdottomasti! Kun lähdet kerran, niin uskallat sitten toistekin! Naisena saa kuulla varotteluita ja vähän riippuen missä matkailet, niin paikalliset voivat ihmetellä yksin matkaamistasi, mutta ihmiset ovat ainakin Euroopassa kovin ystävällisiä yksin matkaavaa naista kohtaan.
PoistaKaupunkiloma on hyvä vaihtoehto. Esimerkiksi Englanti ja Skotlanti ovat siitä hyviä, että siellä on helppoa matkustaa, kaikki puhuvat englantia ja ihmiset auttavat mielellään, mutta hyviä ja turvallisia paikkoja on paljon, Saksa, Espanja, Tanska jne. Ehkäpä ensimmäiselle matkalle kannattaa kiinnittää huomiota lentoaikoihin, olisi varmasti mukavampi ettet saapuisi maahan hirveän myöhään illalla, jotta majapaikkaan ei tarvitsisi kiirehtiä pimeällä.
Joten siitä vain valitsemaan mieluista kohdetta ja suunnittelemaan matkaa :)
Hei Teea! Nyt vasta löysin blogisi ja sain reippaasti itsekin lisärohkeutta omaan reissuuni, tarkoitus olisi lähteä kesäkuussa yksin muutamaksi viikoksi Espanjaan. Paljon on kyllä tullut ihmetteleviä katseita kun kerron olevani yksin reissuun lähdössä (ja paljon myös huolta siitä että pärjääkö nuori nainen yksin maailmalla). Mutta vaikka kyseessä onkin ensimmäinen reissu yksin, en suinkaan ole ensimmäistä kertaa matkalla joten eiköhän ihan maalaisjärjellä selviä :D Hyvä juttu että törmäsin blogiisi ja sain taas lisätsemppiä siihen että en tosiaankaan ole mikään erikoinen tapaus kun haluan yksin reissuun lähteä! :D
VastaaPoistaMoikka moi!
PoistaIhanaa, reissu Espanjaan edessä! Pärjäät varmasti maalaisjärjellä :). Varovainen toki kannattaa olla, esimerkisi Barcelonassa varkaudet ovat yleisiä jne., mutta koin kyllä itse Espanjan hyväksi paikaksi yksin matkustellessa. Ja espanjalaisetkin ovat auttavaisia, kielitaitoa heillä ei välttämättä ole (vähän paikasta riippuen), mutta saat varmasti tarvittaessa apua kun vain avaat suusi.
Joten matkaan vaan, HAUSKAA REISSUA!
Moikka! Vasta vähän aikaa sitten löysin sun blogin ja on ollu tosi mielenkiintoista blogiasi lukea :)
VastaaPoistaTämä postaus oli erityisen mukava ja rohkaiseva. Oon suunnitellut ensi kesällä noin 2-2,5 kuukauden matkaa yksin suuntana muutama maa Aasiassa ja Australia. Australia on jo onneksi entuudestaan tuttu, mutta kyllä yksin lähtö silti jännittää. Lähinnä siksi, koska kartanlukutaitoni ovat olemattomat :D Mutta sen verran kova hinku reissuun on, että näillä näkymin menen yksinäni :)
Moikka moi!
PoistaKiva, että olet tykännyt! Suunnitelmasi kuulostavat hienolta. Jännittämistä pidän normaalina. Kyllä minuakin jännittäisi jos nyt lähtisin pidemmälle matkalle yksin :). Ja lyhyemmätkin matkat ovat tietyllä tapaa jännittäviä, tai voisi sanoa kutkuttavia. Kunhan ei ala varsinaisesti pelkäämään ja stressaamaan, yhdellä maapallollahan täällä vain reissataan ja avuliaita ihmisiä löytyy joka kolkasta.
Kartanlukutaito ei ole oleellista, jos vain uskallat avata suusi ja kysyä apua :). Kannatan suuresti, säästyy paljon aikaa ja tulee juteltua paikallisten kanssa. Etukäteen suunnittelulla säästyy tietysti myös paljon vaivaa.
Moi.
VastaaPoistaAika paljon on tullut lueskeltua blogiasi, mm. Amsterdamin ja Thaimaan matkoista ja matkailusta yleensäkin. Innoittavaa ja mielenkiintoista tekstiä, etenkin tämä postaus yksin matkustamisesta. Olen itse lähdössä lokakuussa Thaimaahan luultavasti muutamaksi kuukaudeksi, pelkkä menolippu siis hankittuna. Lennän ensin Bangkokiin, josta varasin pari yötä hotellista läheltä Khao San Roadia. Hetken aikaa luultavasti ihmettelen Bangkokia, josta lähden Koh Taolle ja mahdollisesti myös Koh Samuille. Varsinaista matkasuunnitelmaa en kuitenkaan ole tehnyt, vaan ihan fiilispohjalta matkustelen.
Tämä on ensimmäinen kerta kun matkustan yksin mihinkään ja myös ensimmäinen reissu eurooppaa pidemmälle. Yksin lähteminen jännittää, mutta toisaalta olen myös tosi innoissani. Kaikki tämä on uutta minulle, mutta uskon ja toivon että kysymällä pärjää pitkälle :)
Moi Teemu!
PoistaKiva kun kommentoit ja positiivisesti vielä. Suunnitelmasi kuulostavat kiehtovilta, varsinkin näin matkakuumeisen korvaan :)
Hieno juttu, uskon, että tykkäät Thaimaasta. Liian tarkkoja suunnitelmia en lähtisi itsekään tekemään, joustoa on hyvä olla. Etukäteen on välillä vaikeaa tietää kuinka kauan missäkin paikassa viihtyy, koska niin monet asiat vaikuttavat siihen. Joskus esimerkiksi tylsemmässäkin paikassa viihtyy mainiosti, jos eksyy vaikka hauskaan seuraan tai löytää muutaman kivan kahvilan/ravintolan, missä viettää aikaa.
Olisi kivaa kuulla kokemuksiasi jos eksyt blogiin vielä myöhemmin! Muiden matkakertomuksia on ihanaa kuunnella, varsinkin paikoista, joissa on joko itse käynyt tai joihin on joskus myöhemmin menossa (Thaimaa lukeutuu molempiin :D).
On mahtavaa kuulla ihmisistä, jotka toteuttavat unelmiaan maailmalla vaikka seuraa ei löytyisikään. Ymmärrän, että seurallisilta ihmisiltä (en tiedä siis oletko itse sitä vai et, mutta yleisesti kommentoin) se vielä vaatii paljon enemmän rohkeutta kuin kaltaiseltani yksin kulkijalta, joten arvostan kyllä paljon kun kuulen että reissuun lähdetään vaikka jännittääkin. Matka ei välttämättä tule aina olemaan ongelmatonta, mutta todennäköisesti sitäkin hauskempaa, ainakin jälkeenpäin muisteltuna hehe. Oikeassa olet, kysymällä pääsee pitkälle!
Ihan totta, tuon takia en halunnutkaan mitään pysyviä suunnitelmia tehdä. Melko seurallinen ihminen olenkin, ja siksi tuo varmaan jännittääkin niin paljon. Mutta maailman näkee varmasti aivan erilailla yksin matkustaessa ja ainahan on mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin. Ja aivan varmasti eksyn vielä blogiin ja pyrin kirjoittamaan vähän matkakuulumisia tänne!
VastaaPoistaNäinpä juuri. Ja sieltä omalta mukavuusalueelta on todella kannattavaa hypätä välillä pois. Kannattaa oma-aloitteisesti mennä muiden seuraan jos näyttää siltä, että sinua ei lähestytä. Muita yksin matkustavia lienee helpointa lähestyä, mutta ei missään nimessä kannata karttaa kaveriporukoita tai pariskuntiakaan! Kokemuksesta ainakin itse tiedän, että tykkään kun tullaan jutulle vaikka olisinkin liikenteessä puolisoni tai ystävieni kanssa.
PoistaHei olen 19 vuotias nuori nainen ja olisin lähdössä ensi huhtikuussa kajdeksi viikoksi yksin sao pauloon.. En ole ennen edes ollut lentokoneessa eikä kokemusta matkustelusta muutenkaan ole paljon kuin laivamatkoilta ja suomesta.. Onko siinä järkeä olla toteuttamatta unelmiaan seuranpuutteen vuoksi? Tunnen kaupungista kuitenkin paljon paikallisia eli yksin en joutuisi varmasti olemaan.. Mitäs mieltä olet? :)
VastaaPoistaMoikka moi!
PoistaKuulostaa todella hienolta, lähde ihmeessä :). Ei mielestäni ole järkevää olla toteuttamatta unelmiaan, emme me täällä ikuisesti elä ja nuoruuskin kestää kovin lyhyen ajan.
Lähtemistäsi puoltaa se, että tunnet paikallisia, joten sinullahan on siellä seuraa valmiiksi! Mikäli haluat vielä laajentaa piirejäsi siellä, kannattaa etsiä facebookista tai muualta netistä siellä asuvia ihmisiä lisää, vaikka suomalaisiakin, joiden kanssa voisit viettää aikaa. Oletko tutustunut coachsurfing-sivustoon? Vaikka et haluaisi kotonasi majoittaa ihmisiä, voit sivuston kautta sopia paikallisten tai samaan aikaan kaupungissa olevien muiden matkaajien kanssa treffejä.
En osaa antaa vinkkejä Sao Paoloon, koska en ole tuolla suunnalla itse matkaillut, mutta suosittelen myös tekemään perusteellista taustatietoa kohteesta, koska et ole paljoa matkustellut. Ota selvää kuljetuksista lentokentältä majapaikkaan, lue kaupungista niin paljon kuin vain netistä tai opaskirjoista löydät ja valmistaudu hyvin. Apua kannattaa kysyä muilta matkaajilta, esimerkiksi Pallontallaajien sivustolla (sivustolla on myös osio "tyhmät kysymykset", missä voi kysyä ihan mitä vaan, esim. miten lentokentillä toimitaan jne). Kannattaa opetella myös sanomaan ainakin 'kiitos', 'anteeksi', 'en ymmärrä' ja 'puhutko englantia?' portugaliksi.
Varsinkin jos pysyt paikallaan Sao Paolossa, niin en näe mitään syytä miksi et lähtisi! Matkaasi on kuitenkin paljon aikaa, joten jos aika ja rahatilanne antaa myöten sekä kiinnostusta riittää, niin voisitko harkita vaikka lyhyempää matkaa ennen tuonne menemistä? Esimerkiksi halpoja lentoja saa Puolaan / Liettuaan / Saksaan ja näissä on helppoa matkustaa. Tällä tavalla saisi vähän tuntumaa matkailuun. Vaikkei tämä olisikaan mahdollista, niin suosittelen siltikin lähtemään!
Sika hyvä kirjotus ja mulla oli samat ajatukset ennenku lähin matkalle mutta täällä sitä ollaan 19 vuotiaana maailman toisella puolella yksin enkä kadu hetkeäkään että lähdin!! :)
VastaaPoistahttps://noorski.blogspot.com.au/
Kiitos Noora ja tuhat peukutusta sun seikkailuille!! IHANAA kuulla, että olet lähtenyt toteuttamaan unelmiasi ja vieläpä noin nuorena repässyt ittes noinkin kauas <3. Mahtavaa, jään seuraamaan sun reissua ja blogia :)
Poista