Tulimme ensiksi Fuengirolaan, minne saapuminen on tehty kyllä helpoksi. Lentohan meillä oli Roomasta Málagan lentokentälle, missä lähdettiin seuraamaan RENFE:n merkkiä eli junan kuvaa asemaa kohti. Lippuautomaatista ostimme liput Fuengirolan junaan (2,60 euroa / hlö) ja siellä me sitten jalkauduimme seuraavan kerran.

Asuntomme sijaitsee hyvin keskeisellä paikalla Fuengirolan keskustassa, joten matkaa juna-asemalta oli vain kivenheiton verran. Tavattiin ihana vuokraemäntämme, katsastettiin paikat ja kävimme läheisessä ravintolassa syömässä ennen nukkumaan menoa.

Kotiuduttiin tänne samantien. Päivät ovat menneet melkoisen nopeasti, emmekä me siis ole täällä Espanjassa kovinkaan paljoa vielä kierrelleet ympäriinsä, koska eletään sitä arkea täälläkin. Aikaa on tullut vietettyä paljon myös kotona hommia tehden, joten siitä syystä olen hyvin iloinen, että pidettiin kiinni kriteeristäni, että asunnossa on oltava joko parveke tai terassi. Minä meinaan rakastan tuota meidän pientä patiota, minne aurinko paistaa vielä lämpimämmin kuin alhaalle kaduille! Siellä on tullut vietettyä ihania hetkiä auringosta nauttien. Ja muutenkin olen tässä asunnossa kuin kotonani, toistaiseksi koti tämä meille onkin.

Mitä Fuengirolaan tulee, niin ollaan tykätty paljon. Lähellä on monen monta ruokakauppaa, paljon edullisia ravintoloita ja kuntosaleissa on valinnanvaraa. Rantakin on lähellä ja aavaa merta on kiva käydä välillä katsomassa. Kulkuyhteydet muualle ovat hyvät, joten poiskin pääsee. Erityisesti siestan aikaan kaduilla on mukavan rauhallista.

Ulkomaalaisiahan täällä on pilvin pimein, mutta paikallisten suosimat ravintolat erottaa katukuvasta myös ja niissäkin riittää iltaisin vilskettä. Heikohkolle espanjan kielitaidolleni on tullut käyttöä ja innoissani olen sitä taas opettelemassa ihmisiä kuuntelemalla, ruokalistoja, tekstejä ja mainoksia lukemalla ja televisiotakin lyhyitä hetkiä katselemalla.

Mikään maailman kaunein tai mielenkiintoisin paikka tämä ei ole. Pian tänne saavuttuamme tein pitkän kävelylenkin vähän syrjäisemmillä kaduilla ja kieltämättä mitään sellaisia vau-elämyksiä ei juurikaan tullut, varsinkin kun juuri oltiin Roomasta tänne lennetty. Kunnes sitten löysin kivan graffitti-kadun ja päivien kuluessa kierreltiin vielä enemmän ja sitten aloin nähdä mielenkiintoisia yksityiskohtia, taloja ja värejä siellä täällä. On ollut myös kivakin, että ulkona ei odota miljoonaa erilaista ja mielenkiintoista kujaa tai taloa, koska uteliaisuuteni on pitänytkin vähän rauhoittua Puolan ja Rooman jälkeen, jotta sitä saisi aikaiseksi muutakin kuin vain kymmenien kilometrien kävelylenkkejä. Fuengirola on siis sopivan iso ja silti sopivan pieni, jotta kiirettä minnekään ei ole.

Päivät täällä ovat olleet ihania ja välillä olen liidellyt pää korkeuksissa kun on tuntunut niin oikealta olla täällä juuri nyt - sitä se aurinko ja rento tahti tekevät. Palaan vielä postauksiin Roomasta, minkä jälkeen tulossa lisää juttuja täältä reaaliaikaisesti.

Hasta luego!