Ah! Lontoo, nuoruuden ihastukseni.
 |
Paljon on muistoja Lontoosta kertynyt. Siellä useamman kerran vierailleena paikka on ikiajoiksi jäänyt sydämeeni. En haluaisi asua Lontoossa; se on aivan liian iso, kallis ja kiireinen. Satunnaisena vierailijana viihdyn kaupungissa hyvin.
Tänään ensimmäisestä Lontoon reissustani on lähes päivälleen 11 vuotta. Tuo ensimmäinen Lontoon reissuni oli ensimmäinen ulkomaanmatkani kotoa poismuuton jälkeen, ensimmäinen omatoimimatkani ja samalla myös ensimmäinen reissuni ypöyksin, joten päivälleen yksitoista vuotta sitten olin hyvinkin innostuneissa ja jännittyneissä fiiliksissä.
Ajattelin jakaa muutaman muistoni kaupungista, mikä on jaellut niitä minulle roppakaupalla. Matkustelin Lontoossa useamman kerran vuosina 2003-2008 ja viimeksi olin siellä syksyllä 2011. Seuraavan kerran olen menossa kaupunkiin helmikuussa, tosin vain vuorokaudeksi tai kahdeksi.
Ensimmäisellä reissullani pikkukaupungin tyttö lähti suureen maailmaan, joka imaisi samantien mukanaan. Toki olin ennen matkusteluvuosiani tutustunut maailmaan mm. kirjojen kautta, mutta onhan se eri asia kokea asiat paikan päällä kuin lukea niistä. Lontoo oli värikäs ja monimuotoinen, melkoinen seikkailu kyllä. Monet kerrat esimerkiksi iltaisin bussilla matkustellessa huomasin kuuluvani hyvin pieneen vähemmistöön ihonvärini tai sukupuoleni takia, mikä silloiselle minälleni oli tietenkin uusi kokemus. Tutustuin myös useampaan vähempiosaiseen ihmiseen, joiden kanssa keskusteleminen oli vähintäänkin avartavaa ja kiitollisuutta omaa elämää kohtaan nostattavaa. Tuon ajan minäni voisi käydä muistuttamassa tämän päivän minua miten kohdata kaupunkiemme "näkymättömiä".
Muutamalla myöhemmistä reissuistani olin Lontoossa ystäväni kanssa. Satuimme sattumalta Leicester Squarelle ja ihmettelimme siellä olevaa väkijoukkoa. Jäimme muiden lailla odottelemaan paikan päälle kummastellen mitä siellä tapahtuu. Pian paikalle kurvasi limusiinia toisensa perään. Yhdestä autosta nousi Vince Vaughn, jolle kaikki tietysti taputtivat ja vislasivat. Mies kiersi suuren väkijoukon lävitse ja kätteli monet faninsa. Mekin saimme herralta helout ja hymyt kädenpuristuksen kera. En liiemmin harrasta fanikulttuuria, mutta mies oli todellisessa elämässä hyvin komeassa kunnossa ja tilanne tuli eteen yllättäen, joten olin kohtaamisesta innoissani melko kauan.
Eros -patsaan alla, neonvalojen sykkeessä, tuli istuttua ja evästeltyä melkeinpä jokaisella reissulla edes yhden kerran. Erään kerran pari miestä lähestyivät minua ja ystävääni. He kysyivät meiltä, että olimmeko sattumoisin olleet samalla paikalla melko lailla tasan vuosi sitten. Ja kas kummaa, kyllä olimme! Vuotta aiemmin olimme tosiaan istuskelleet samalla paikalla ja keskustelleet näiden silloin vieressämme istuvien samojen miesten kanssa pienen hetken verran. Oli hauska sattuma, että osuimme taas paikalle samaan aikaan samassa porukassa (vaikka näin jälkikäteen mietittynä uskonkin miesten olleen Piccadillyn vakioporukkaa).
Kaikenlaisia sattumuksia tai nähtävyyksiä enemmän, kaupunki on ollut minulle enemmänkin kasvun paikka ja mielentila.
Joten nykyään, paljon erilaisia paikkoja nähneenä, en varsinaisesti pidä Lontoota enää yhtenä suosikkipaikoistani, vaikka sinne silloin tällöin haikailenkin. Sen aika oli silloin ennen. Jonkinlainen taika särkyi useamman reissun jälkeen kun olin jo ehtinyt matkustella paljon muuallakin ja kasvaa ihmisenä. Teini-iässä tehdyt matkat kaupunkiin vaikuttavat kuitenkin edelleen positiivisesti ja olen loppuelämäni kiitollinen itselleni siitä, että kerran lähdin.
Olisi todella mukava kuulla teiltä; mikä oli sinun ensimmäinen matkakohteesi omatoimisesti / yksin? Mitä ajattelet siitä nykyään? Tai mikäli olet vieraillut Lontoossa, onko sinulle jäänyt sieltä hyviä muistoja?
Ajattelin jakaa muutaman muistoni kaupungista, mikä on jaellut niitä minulle roppakaupalla. Matkustelin Lontoossa useamman kerran vuosina 2003-2008 ja viimeksi olin siellä syksyllä 2011. Seuraavan kerran olen menossa kaupunkiin helmikuussa, tosin vain vuorokaudeksi tai kahdeksi.
 |
Yövyin öitäni ulkona ja tutustuin kodittomiin kaupungin kaduilla.
Ensimmäisellä reissullani pikkukaupungin tyttö lähti suureen maailmaan, joka imaisi samantien mukanaan. Toki olin ennen matkusteluvuosiani tutustunut maailmaan mm. kirjojen kautta, mutta onhan se eri asia kokea asiat paikan päällä kuin lukea niistä. Lontoo oli värikäs ja monimuotoinen, melkoinen seikkailu kyllä. Monet kerrat esimerkiksi iltaisin bussilla matkustellessa huomasin kuuluvani hyvin pieneen vähemmistöön ihonvärini tai sukupuoleni takia, mikä silloiselle minälleni oli tietenkin uusi kokemus. Tutustuin myös useampaan vähempiosaiseen ihmiseen, joiden kanssa keskusteleminen oli vähintäänkin avartavaa ja kiitollisuutta omaa elämää kohtaan nostattavaa. Tuon ajan minäni voisi käydä muistuttamassa tämän päivän minua miten kohdata kaupunkiemme "näkymättömiä".
Näin kaupungissa Vince Vaughnin ja Jennifer Anistonin heidän mainostaessaan The Break-Up -elokuvaa.
Muutamalla myöhemmistä reissuistani olin Lontoossa ystäväni kanssa. Satuimme sattumalta Leicester Squarelle ja ihmettelimme siellä olevaa väkijoukkoa. Jäimme muiden lailla odottelemaan paikan päälle kummastellen mitä siellä tapahtuu. Pian paikalle kurvasi limusiinia toisensa perään. Yhdestä autosta nousi Vince Vaughn, jolle kaikki tietysti taputtivat ja vislasivat. Mies kiersi suuren väkijoukon lävitse ja kätteli monet faninsa. Mekin saimme herralta helout ja hymyt kädenpuristuksen kera. En liiemmin harrasta fanikulttuuria, mutta mies oli todellisessa elämässä hyvin komeassa kunnossa ja tilanne tuli eteen yllättäen, joten olin kohtaamisesta innoissani melko kauan.
Näin samoja naamoja sattumalta uudelleen seuraavalla reissulla.
Eros -patsaan alla, neonvalojen sykkeessä, tuli istuttua ja evästeltyä melkeinpä jokaisella reissulla edes yhden kerran. Erään kerran pari miestä lähestyivät minua ja ystävääni. He kysyivät meiltä, että olimmeko sattumoisin olleet samalla paikalla melko lailla tasan vuosi sitten. Ja kas kummaa, kyllä olimme! Vuotta aiemmin olimme tosiaan istuskelleet samalla paikalla ja keskustelleet näiden silloin vieressämme istuvien samojen miesten kanssa pienen hetken verran. Oli hauska sattuma, että osuimme taas paikalle samaan aikaan samassa porukassa (vaikka näin jälkikäteen mietittynä uskonkin miesten olleen Piccadillyn vakioporukkaa).
 |
 |
Kaikenlaisia sattumuksia tai nähtävyyksiä enemmän, kaupunki on ollut minulle enemmänkin kasvun paikka ja mielentila.
Joten nykyään, paljon erilaisia paikkoja nähneenä, en varsinaisesti pidä Lontoota enää yhtenä suosikkipaikoistani, vaikka sinne silloin tällöin haikailenkin. Sen aika oli silloin ennen. Jonkinlainen taika särkyi useamman reissun jälkeen kun olin jo ehtinyt matkustella paljon muuallakin ja kasvaa ihmisenä. Teini-iässä tehdyt matkat kaupunkiin vaikuttavat kuitenkin edelleen positiivisesti ja olen loppuelämäni kiitollinen itselleni siitä, että kerran lähdin.
Olisi todella mukava kuulla teiltä; mikä oli sinun ensimmäinen matkakohteesi omatoimisesti / yksin? Mitä ajattelet siitä nykyään? Tai mikäli olet vieraillut Lontoossa, onko sinulle jäänyt sieltä hyviä muistoja?
 |
Tämä postaus on
osa Instagram Travel Thursdayta. Kyseessä on kansainvälinen tempaus
ja Suomessa sitä vetävät Satu Destination
Unknown - blogista, Nella Kaukokaipuu - blogista ja Veera Wanderlust Expert -
blogista. Ohjeet voit lukea täältä.
Minut löytää Instagrammista
nimimerkillä curiousteea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Suositeltu artikkeli
Mallorcan luonto lumoaa
Vietin ystäväni ja matkabloggaaja Saanan kanssa viisi vuorokautta Mallorcalla marras-joulukuun taitteessa. Olimme molemmat saarella ensimm...
TOP-BLOGIT 2015
Ihana Lontoo! <3 Kivaa reissua sulle kun sinne taas pääset! :)
VastaaPoistaKiitos paljon! Kovasti sitä(kin) odotetaan vaikka pikainen pyrähdys onkin :)
PoistaOllessani ensimmäisen kerran Lontoossa (APUA!) 27 vuotta sitten, olin kaksin isän kanssa. Isin tyttö kun olin. Kaupungissa nuoruudessaan asunut isäni vei minua Hard Rock Cafehen ja muihin teiniä kiinnostaviin paikkoihin. Olin niin ylpeä hänestä, kun osasi suunnistaa noin vain kaikkialle suuressa kaupungissa. Vähänkö oli coolia mennä seiskalle ensimmäisenä koulupäivänä Lontoosta ostetussa HRC-collegessa ja Benettonin farkuissa. Samalla reissulla näimme Dianan ja Charlesin menossa James Bondin ensi-iltaan. Kun alkaa kisa, keitä julkkiksia ihmiset ovat livenä nähneet, voin vetää aina melkoisen ässän hihasta. :)
VastaaPoistaMahtava tarina :D! Pisteet isällesi, voin vain kuvitella miten hienoa on teillä ollut. Ja tuo on kyllä sellainen ässä julkkisten bongauksessa, että on paha pistää paremmaksi! Ihania muistoja sulla Lontoosta :)
PoistaLontoo! Itsekin olen Lontoossa käynyt nyt muistaakseni 7 kertaa ja edelleenkin sinne mielelläni meen :) Mutta en itsekään kyllä viihtyisi siellä vakituisesti, ainakin uskon näin. Paljon on kyllä muistoja reissuista! Auringon ottoa Clapham Junctionin puistossa, mellakoiden jälkien ihmettelyä Claphamin keskustassa, sushipiknikkejä, Primarkia (hah hah), museoita... Mulle tulee älyttömän hyvä fiilis jo pelkästään metrolla suhaamisesta siellä :P Ehkä Lontoo on mulle vielä sellainen hattarapaikka, jonne on mukava aina mennä ja nähdä kaveria ja siskoa ja tehdä kaikkea Lontooseen liittyvää hömppää :)
VastaaPoistaOma eka omatoimimatka oli Intiaan silloisen poikakaverin kanssa. Oli kyllä rankka reissu kaikin puolin xD Nykyään jo tiedostaa, että itsellä oli kyllä aikamoinen asennevamma silloin ja ehkei sitä osannut kyllä varautua siihen kaikkeen mitä Intiassa näki ja koki ja kulttuurishokki iskikin sitten oikein kunnolla. Mutta mikä ei tapa niin vahvistaa, tai niin ne tuppaa sanomaan :P
Siistiä kuulla, että sullakin on useampi Lontoon reissu takana :). Kaupungissa kyllä riittää tekemistä ja näkemistä varmaan vuosiksi eteenpäin. Ja vielä kun kaikkea tapahtuu siellä koko ajan, satuin kanssa paikalle päivä terroristi-iskujen jälkeen, mutta uskon, että mellakat näkyivät katukuvassa huomattavasti enemmän..
PoistaValitsitte sitten suoraan tuollaisen "helpon" maan ekaksi matkakohteeksi :D. Mutta niin, siinähän sitä näkee sitten heti erilaista sitä voi muualla ollakaan. Onneksi jälkikäteen noita tehtyjä reissuja voi jo arvioida objektiivisemmin :).
Minä lähdin ensimmäistä kertaa itsekseni ulkomaille moikkaamaan 16-vuotiaana nettituttuja Ruotsiin ja Saksaan. En ole palannut samoihin maisemiin enää, mutta tykkään yhä junista, joilla tuon matkan taitoin. Niin helppoja, ja jotenkin niin hienoa, että noinkin penskana pystyy liikkumaan yksin ympäriinsä ilman huolta eksymisestä.
VastaaPoistaLontoo muodostui minulle vakiomatkakohteeksi vasta Luxemburgissa asuessa (tunnin halvat lennot suoraan Cityn lentokentälle, jee), ja tuntuu, että vasta nyt usean matkan jälkeen olen saanut siitä jonkinlaisen käsityksen. Niin iso kaupunki, niin jotenkin repaleinen - ja niin monimuotoinen!
Kiva kuulla kokemuksiasi! Eka reissu kuulostaa mielenkiintoiselta, oli varmasti kiehtovaa matkustaa yksin ja samalla moikata ihmisiä, jotka olet tavannut netin kautta.
PoistaLyhyt matka on kyllä luksusta! Sitä asiaa tulee välillä täällä Suomessa asuessa harmiteltua.. Mutta eniveis, totta kyllä puhut, Lontoo on valtava. Itse alussa suhasin busseilla ympäriinsä ihan pirusti, kävelin ja katselin karttaa, ja jonkinlaisen käsityksen siitä sitten sai. Mutta jotta sen todella tuntisi, pitäisi kyllä jo asua kaupungissa tai matkustella siellä ihan jatkuvasti.
Lontoosta tuli mun ensimmäinen yksin tehty omatoimireissuni huhtikuussa ja sen muistan varmasti lopun elämääni.
VastaaPoistaMonesti jos jotain ikimuistoista on kokenut jossain paikassa on hauskaa kuinka se muisto jää elämään ja sillä paikalla on aina merkitys vaikkei se paikkana olisikaan kovin kummoinen (Tosin Lontoo nyt on paljon enemmän kuin kummoinen, mutta ihan yleisesti) ja sinne tekee nieli aina palata muistelemaan menneitä :)
Hui että, tämä viesti oli mennyt roskapostikansioon, mutta onneksi sähköpostista bongasin. Mutta siis mahtavaa, että meillä on sama kaupunki ollut ekana yksin tehdyn omatoimimatkan kohteena :). Ja ihan totta kirjoitat! On se jännä miten sitä muistelee lämmöllä sellaisia paikkoja missä on käynyt aiemmin ja kokenut jotain mieleenpainuvaa. Oon itseasiassa ihan miettinyt miten se vaikeuttaa uusien matkojenkin suunnittelua. Sitä kun haluaa tietysti matkustaa uusiin, täysin tuntemattomiin kohteisiin, mutta toisaalta kiinnostaa myös mennä sellaisiin paikkoihin missä on käynyt ennen, ihan vaikka vain katselemassa miten paikka on muuttunut ja fiilistelemään nostalgisesti :). Ja on se kyllä ihanaa kun palaa samaan paikkaan uudestaan ja sitten tietää sieltä jo valmiiksi esimerkiksi yhden hyvän kahvilan tai ravintolan, osaa liikkua sen kummemmin miettimättä jne. :)
PoistaOih, olin joskus ensimmäisillä omatoimimatkoilla Berliinissä. Kaupunkia esitteli minulle paikallinen taideopiskelija. Voi sitä ihmetyksen määrää, kun tajusin, että suurkaupungissa voi bilettää joka ilta! Jopa sununtaisin :D
VastaaPoistaBerliini oli pitkään tämän jälkeen suosikkikaupunkini. Noh, nyt kun ikää on jo kymmenen vuotta enemmän ja matkakilometrejä on tullut lisää, niin Pariisi on kyllä mennyt Berliinin ohi...
Valitsit kaupungin hyvin :). Berliini on muutenkin loistava kaupunkikohde, mutta että vielä ekalle reissulle! Itsehän kävin siellä ensimmäisen kerran vasta nyt kesällä, mutta ihastuin silti siihen erilaisuuteen mikä kaupungista huokuu. Voin vain kuvitella kyllä kuinka paljon jotkut paljon nuoremmat tyypit kaupunkiin ihastuvat kun teknobileisiin pääsee vaikka sunnuntaiaamuisin :D
PoistaPariisi on mukava myös! Hyvin erilainen kuin Berliini, mutta hyvä niin :)
Ma lahdin ekaa kertaa ihan yksin yksin (ilman kavereita tai vanhempia) vaihtoon Varsovaan kun olin 21v. ja olihan se jannittavaa! En lahtenyt kaveriporukalla kuten monet muut. Mahassa oli perhosia pari paivaa etukateen eika ruoka maistunut kun niin jannitti. Tuolloin opin etta parjaan hyvin omillani ja ei ole niin vaarallista jos vaikka vahan eksyy :) Varsova oli ihana kun siella ei ollut muita suomalaisia vaihtareita. Vietin myos tosi paljon aikaa yksin kaupunkiin tutustuen, koska en asunut monien muiden lailla opiskelija-asuntoloissa, vaan vanhassa kaupungissa yksityiselta vuokraamassani huoneessa. Seuraava vaihto Goteborgiin olikin sitten ihan eri kaliiberia kun oli lahes kaiken aikaa suomalaisten ymparoimana ja aina oli seuraa!
VastaaPoistaOon ennenkin miettinyt tätä, että hieno juttu, että lähdit Puolaan vaihtoon! Se on niin lähellä, mutta kuitenkin monelle suomalaiselle aika tuntematon matkailumaa. Eli mukavan erilainen vaihtokohde :). Ja varmaan ihan kivakin, että sulla on takana kaksi hyvin erilaista vaihtoa.
PoistaLontoossa kävin kielikurssilta kauan sitten, ja siitä saakka Lontoo on ollut yksi suosikeistani. Viimeksi kesällä olin siellä viikon :)
VastaaPoistaVarmasti kiva kaupunki kielikurssille, Lontoossa kun kuulee niin monenlaista englantia. Enpä kyllä ihmettele, että ihastuit :)
PoistaMun pitaisi ehdottomasti menna Lontooseen takaisin, olen nimittain kaynyt siella vain talvisaikaan! Mun eka omatoimikohde oli Slovenia/Kroatia/Italia reppureissu couchsurffaten...voi niita aikoja!
VastaaPoistaKannattaa kyllä käydä Lontoossa kesälläkin! Siinä on oma tunnelmansa varsinkin joulun alla, mutta Lontoon puistot on kyllä yksi iso syy miksi viihdyn noinkin suuressa kaupungissa niin hyvin. Siellä on tilaa hengittää :)
PoistaSulla on ollut mahtava eka omatoimikohde! Kauniit maisemat varsinkin ja vielä paikallisiin tutustuessa niin mikäs sen hauskempaa :)
Mun ensimmäinen ilman vanhempia tehty kunnollinen omatoimimatka oli neljän viikon telttareissu autolla pitkin Keski-Eurooppaa poikaystävän kanssa. Lontoossa kävin ekaa kertaa teininä, kun olin kaverin kanssa kielikurssilla Brightonissa. Mahtavia muistoja molemmilta matkoilta! Tuo telttareissu oli sellaisen matkailukipinän lähde, että sitä ei kyllä sammuteta koskaan. Kaikki meni niin nappiin kuin vain voi mennä. Kiertomatkat ovat aina olleet mun mielestä parhaita ja se on yksi syy, minkä takia tänne maailmanympärimatkallekin tuli lähdettyä. Ettei lopu kiertäminen lyhyeen, kuten kesälomareissuilla aina tuppaa tuntumaan. :)
VastaaPoistaNiin ihanasti sanottu tuosta matkailukipinästä! Oikeasti, kun se kerran syttyy kunnolla niin voiko se muka lakata jossain vaiheessa? En usko :)
PoistaKiertomatkat on parhaita minunkin mielestäni! Onhan se joo superhauskaa lentää välillä vain viikonlopuksi jonnekin reissuun ja pysyä yhdessä paikassa, mutta niillä reissuilla ei tule sellaista samanlaista matkan tuntua kuin reppureissuilla, joilla käydään vähän useammassa paikassa ja nautitaan myös siitä matkanteosta.
Todella kivan kuuluisia ekoja reissuja sulla ollut! Eikä tässä viimeisimmässäkään mitään vikaa ole ;)
Lontoo on yksi munkin ensimmäisistä omatoimimatkojen kohteista ja itseasiassa ihan eka yhteinen matkakohde mieheni kanssa :) Mullakin on tosi lämpimät muistot Lontoosta, kaikki se suuren kaupungin tuntu, ihmisten kohteliaisuus ja suuri metroverkosto teki vaikutuksen silloin 18-vuotiaana. Sen koommin en olekaan Lontoossa käynyt vaikka pidän sitä edelleen ihan Euroopan top-5 lempikaupunkeihin kuuluvana. Pitää ehdottomasti käydä jossain vaiheessa uudestaan katsomassa miltä kaupunki nykyään tuntuu!
VastaaPoistaMene ihmeessä! Varmasti hauskaa fiilistellä kaupunkia näin vuosien jälkeen :). Erityisesti tuo ihmisten kohteliaisuus teki muuten minuunkin samantien vaikutuksen. Rakastan sitä kohteliaisuutta ja huolenpitoa mitä olen reissuillani Lontoossa saanut.
PoistaIhania muistoja! Eka omatoimimatka oli varmaan reilimatka, jos siis kaverin kanssa reissaamista voi kutsua omatoimimatkaksi. Mutta ihan yksinään lähdin heti lukion jälkeen Dubliniin, sinne muuttaessani. Kaupungista tai maasta en tiennyt mitään enkä tuntenut ketään, mutta aika nopeasti se alkoi tuntumaan omalta :)
VastaaPoistaNo siis tokihan voi kutsua, eikös se sitä ole :D. Jännää, että reilimatka oli eka! Voi, siitä minäkin lapsena haaveilin, en ekalle reissulle kuitenkaan sitten reilille lähtenyt. Olitkin niin nuori sitten kun Dublinissa asuit! Hm, en tiedä miksi olen ollut siinä käsityksessä, että olet siellä hieman vanhempana asunut :D.
Poista