Key Biscayneen päädyimme sattumalta. Emme tienneet alueesta mitään ennen matkaa, mutta paikan päällä karttaa tutkiessa se näytti mielenkiintoiselta. Googletin hieman paikkoja Miamiin saavuttuamme ja alueella sijaitseva hylätty stadion herätti kiinnostukseni. Lopulta jatkoimme bussilla kuitenkin sen ohi kun etsimme parempaa eväspaikkaa. Ja todella loistavan sellaisen lopulta löysimmekin!

Bussimme kaarsi Bill Baggs Florida State Parkin edustalle, mistä lähdimme tarpomaan puistoa pitkin. Alueelle oli 2 dollarin maksu, mikä piti maksaa laittamalla käteistä kirjekuoreen ja postiluukkuun. Siitä kohdin sai myös napata alueen kartan mukaansa ja lähdimme sen ohjeistamana tarpomaan kohti satamaa No Name Harbor. Voi että kun olikin suloinen satama! Siellä seisoskeli useampi kaunis purjevene syrjäisestä poukamasta nauttien.

Alueen hienous paljastui entisestään kun lähdimme tarpomaan etelään päin. Meren äärellä käveleminen, Miamin keskusta kaukana seisoen, oli vaikea uskoa olevansa vain lyhyen bussimatkan päässä viiden miljoonan asukkaan laajalle levittyneestä suurkaupungista. Aaltojen kuiskaus oli ainoa ympärillä oleva ääni, satunnaisia kanssatarpojia lukuunottamatta. Tämä on minun Miamia, ajattelin.

Kävelymatkan aikana vastaan tuli muutama pesukarhu. Suloiset pikkuveijarit olivat tietenkin roskiksien kimpussa, evästä etsimässä. Puiston päästä löytyi myös soma majakka. Sinnekin olisi päässyt käymään mikäli olisi sattunut olemaan oikeaan aikaan liikkeellä. Me olimme liian myöhään, joten majakkakierros jäi välistä.

Alueen hienouden kruunasi itärannalla oleva hiekkaranta. Siellä pariskuntia käveli vastaan, auringon hiljalleen painuessa mailleen. Kuu voimistui koko ajan ja ranta senkun kaunistui. Ranta oli auringonlaskun aikaan romanttinen ja niin täydellisen seesteinen.

Päästyämme takaisin bussipysäkille, oli aurinko jo laskenut ja pimeys vallannut Miamin. Jo oli eväsretki. Tämä paikka nousi ehdottomasti suosikkipaikakseni Miamissa!