Viime viikolla yliopistollamme järjestettiin kansainvälinen päivä, missä me opiskelijat esittelimme synnyinmaitamme muille. 

Meidän neljän hengen Suomi-porukallammekin oli oma pöytä. Itselle tämä Saksaan lähtö oli tosiaan melko paljonkin taka-alalla muiden reissujen ja juttujen takia, joten en ollut lainkaan valmistautunut kertomaan Suomesta tänne tullessa. Fazerit ja viinakset jäivät siis matkalaukusta pois, kun en niitä itse koskaan ulkomailla ikävöi, enkä häpeäkseni tajunnut ajatella tulevia opiskelukavereitani lähdön tiimellyksessä.

Onneksi maannaiseni olivat varautuneet paremmin ja pakanneet matkalaukkuihinsa Fazeria, Geishaa, salmiakkia, salmaria, Muumi-pyyhkeitä ja mitä vielä. Lopulta edustettiin Suomea hyvinkin mallikkaasti. Muut olivat tehneet hienon, humoristisen videon Suomesta, jolla esiteltiin maastamme vähän muutakin kuin kaunista luontoa. Selväksi tuli suomalaisten rakkaus saunomiseen, jääkiekkoon ja - anteeksi nyt vain kaikki suomalaisten sketsiohjelmien fanit - tylsään huumoriin.

Meikäläinen teki jotain historiallista ja painui kyökkiin leipomaan pullaa juhlia edeltävänä iltana. Taisin viimeksi leipoa niitä teletapin kokoisena mummin avustuksella, mutta yllättävää kyllä, pullista tuli todella herkullisia. Tämä Leipuri Hiiva ei tosin tajunnut ennen aloittamista, että ne pullat maistuvat toki paremmilta tuoreina kuin päivän vanhoina ja seuraavana päivänä ne aiemmin niin kuohkeat herkut olivat kuivuneet hieman. Hyviä olivat kuulemma silti, mutta herkkuperfektionistina (miksi syödä elämänlaatua heikentävää "ihan hyvää", kun voi syödä sen sijaan jotain herkullistakin?) päätin vääntää vielä pienemmän satsin juhlapäivän aamuna, jotta edes osa vieraista saisi tuoreempaa pullaa kitaansa. 

Tarjoamamme pannukakut, pullat sekä suklaat menivät melko nopeaan tahtiin parempiin suihin. Salmiakki maistui harvemmalle, mikä ei koskaan yllätä. Hauskoja irvistyksiä tuli nähtyä ja tuli sitä välillä myös naurettua niille kohteliaille, jotka selkeästi yrittivät peitellä todellisen mielipiteensä tästä mustasta makuelämyksestä. Salmari sentään herätti ihastusta yllättävän monessa ihmisessä.

Meillä oli pöydällä tietokone missä sai tulevia Suomen vierailuja varten uuden suomalaisemman nimen. Visit Finlandin sivuilla oleva Finngenerator sai monet hymyilemään, nauramaan ja ottamaan valokuvia omasta Suomi-nimestään. Hyvää työtä Visit Finland!

Hauskaa oli myös päästä katsomaan mitä asioita muut esittelevät omasta kotimaastaan. Olen käynyt monissa maissa, jotka olivat juhlissa esillä, joten ennen juhlan alkua odotin innolla miten muut tuovat maansa esille ja vastaako se kuvaa, jonka olen itse turistina näistä paikoista saanut. Kuten mekin, muutkin toivat esille niitä yleisesti tunnettuja erikoisuuksia maistaan, mutta kuitenkin mielenkiintoisesti ja huumoristisesti esitettyinä sekä pienillä hauskoilla faktoilla maustettuina. Erityisesti lavalla olevia esityksiä oli hauska katsoa.

Ruokatarjonta oli myös paljon parempaa kuin olisin etukäteen kuvitellutkaan, vaikka olinkin jättänyt lounaan väliin tätä juhlaa ajatellen. Jokaisen maan edustajat tarjoilivat ties minkälaisia herkkuja. Sitä tuli juotua eri maiden viinejä ja viinaksia sekä syötyä kiinalaisia jälkiruokia, sveitsiläistä suklaata, italialaista salaattia, espanjalaisia perunaruokia ja englantilaisia kakkuja. Ei tarvinnut nälkäisenä lähteä pois.