Pari viikkoa takaperin kävin Saarbrückenissä moikkaamassa
Globe Called Home - blogin kirjoittajaa Jenniä. Jenni asustelee Luxemburgissa ja minä täällä Karlsruhessa ja Saarbrücken on sopivasti näiden kahden välimaastossa, lähellä Ranskan rajaa. Teimme siis treffit sinne ja matkustin itse paikan päälle parissa tunnissa junalla.
Pitää myöntää, etten tiennyt Saarbrückenistä yhtään mitään ennen kuin Jenni ehdotti tapaamista sinne. Kyseinen kaupunki ei ollut 'Näihin paikkoihin haluan ehdottomasti matkustaa vaihtoni aikana '- listalla, mutta toisaalta juuri siksi sinne oli hyvä matkustaakin. Matkaa edeltävänä iltana etsin tietoa kaupungin nähtävyyksistä ja erityisesti kirkkoa, museoita ja historian havinaa tuli vastaan.
Olin Saarbrückenissä ennen Jenniä, joten ehdin tehdä reilun tunnin mittaisen kävelyreissun itsekseni. Lähdin ensiksi Bürgerparkin puistoon, mikä oli lähestulkoon tyhjänä. Vaikka kevät oli silloin jo pitkällä, niin ulkona ei vielä tarjennut piknikoida. Kiertelin puistossa yksikseni kukkia kuvaillen. Puistosta jatkoin matkaani pohjoiseen fiiliksen johdattamana. Mukavalta seudulta näytti ja keväinen sää teki kävelyretkestä nautinnollisen. Takaisin rautatieasemalle päädyin hyvissä ajoin ennen Jennin tuloa.
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Jennin saavuttua kaupunkiin otimme ensin suunnaksi
Ludwigin kirkon, mikä oli yllättävän valkoinen sisältäpäin. Kaunis kyllä ehdottomasti, ei sitä aina tarvitse värejä rakennuksissa tai sisustuksessa käyttää. Minulla ei ollut etukäteistietoa kirkon historiasta, kuten siitä, että kirkko tuhoutui toisessa maailmansodassa, joten sinällään kirkko ei koskettanut muuten kuin kauniilla ulkomuodollaan.
Tosin vaikka en ole lainkaan uskonnollinen, niin joskus satunnaisesti suuntaan kirkkoon hetkeksi rauhoittumaan, jos sopivan hiljainen, pieni kirkko sattuu vastaan. Tämä oli ainakin meidän vierailumme aikaan juurikin niitä rauhoittavia kirkkoja. Paikka oli hiirenhiljainen ja tuntui melkein tunkeilulta vierailla siellä turistina kameran kanssa erään naisen istuessa hiljaa paikallaan penkillänsä.
 |
|
 |
|
 |
|
Kirkon jälkeen suuntasimme
Historialliseen museoon, mikä olikin todella mielenkiintoinen. Alueen historiasta kertovassa museossa on tosin kyltit vain saksaksi ja ranskaksi ja itsellä tuo saksa ei vielä kovin hyvin taivu. Pienen esitteen olisi saanut mukaansa englanniksi, mutta menin lipunmyyntitiskillä kuitenkin jodlaamaan saksaakin, joten siinä missä Jenni sai englanninkielisen esitteen mukaansa, minä sain saksankielisen. Huomasin tämän vasta alakerrassa jo ollessamme, joten en vaivautunut hakemaan uutta, vaan Jenni sitten toimi oppaanani koko museokierroksen ajan.
Jenni lukee ranskaa hyvin sujuvasti, joten hän lisäksi käänsi monet seinillä olevista teksteistä minulle ranskasta suomeen. Samaan aikaan yritin seurata saksankielisiä tekstejä kielenoppimistarkoituksessa ja kyllä joka kerran ilahdutti kun pystyi ymmärtämään edes vähäsen luettua tekstiä. Ilman tulkkiani en kuitenkaan olisi varmastikaan saanut yhtä paljoa museosta irti.
Suosittelen museota ehdottomasti mikäli historia kiinnostaa ja saksa taikka ranska taipuu! Sisälle museoon maksaa 3-5 euroa.
 |
|
 |
|
 |
|
Meillä vierähti museossa sulkemisaikaan asti, joten aikaa kaupungissa oli tämän jälkeen vain muutama tunti. Kuvailimme hetken, jonka jälkeen menimme saksalaiseen ravintolaan iltaa viettämään. Siellä söimme, joimme ja juttelimme, ajan vierähtäessä nopeasti eteenpäin. Ravintola oli viihtyisä ja palvelu oli melko hauskanoloista.
Siinä ruoan jälkeistä olutta kitatessa en tajunnut vilkaista kelloa missään vaiheessa ajatuksella. Sitten kävikin niin, että lähdimme ravintolasta kymmenen minuuttia ennen junani lähtöä, mutta toisaalta oletimmekin olevamme aivan juna-aseman vieressä. Tietenkään emme olleet, joten juoksuksihan siinä piti laittaa ja lähdöstä tuli kirjaimellisesti lentävä, kun kompastuin aseman edessä jalkoihini ja lensin maahan. Hyvästelimme tämän jälkeen pikaisesti ja ehdin junaan juuri ja juuri, se lähti liikkeelle melkein samantien sen jälkeen kun olin rojahtanut hengästyneenä lähimmälle penkille puuskuttamaan. Olisihan sieltä mennyt junia myöhemminkin, mutta uuden kalliin junalipun ostaminen ei paljoa iltasella houkutellut, joten valitsin mieluummin juoksun.
Vierailu kaupungissa oli pikainen, mutta todella mukava. Jenni ehtikin jo tekstissään 7 päivää Luxemburgin arkea kertoa myös meidän tapaamisestamme kaupungissa.
Joskus ne kaikkein parhaat paikat paikat löytyy juuri noista kohteista mitä ei ole koskaan ajatellut. Pitäis varmaan jollain omalla reissulla välttää kaikkia suuria ja tunnettuja kaupunkeja ja pysähtyä sen sijaan niihin pieniin ja tuntemattomiin.
VastaaPoistaSe on ihan totta! Ei sitä kuitenkaan koko maailmasta kaikkea tiedä, joten uusia helmiä löytyy jatkuvasti ilman etukäteistietoakin. Itse olen alkanut enemmän ja enemmän tykätä pienistä paikoista. Niihin on toisinaan vaikeampaa matkustaa (ilman autoa) ja niistä ei niin puhuta, mutta todella usein ne kivoimmat jutut löytyvät juuri sieltä missä ei ole suuria ihmislaumoja :)
PoistaMä luulen, että mä kylläkin vahingossa kamppasin sut siinä sun lentäessä. :D Vaikka Saarbrücken ei nyt mikään huippunähtävyys ollutkaan, niin musta oli mahtavaa käydä kaupungissa, joka on kummitellut jo melkein kaksi vuotta lähibussipysäkin kyltissä. ;)
VastaaPoistaAI niinkö se meni :D! En tiedä mihin jalkani osuivat, mutta oletin tietysti heti, että kömpelyydestäni se johtui :).
PoistaSama täällä, kiva siellä oli käydä vaikkei se niin mitenkään erityisen mieleenpainuva olekaan. Parempi lähteäkin, ettei jää kummittelemaan myöhemmin. Ja kun tosiaan joskus sitä löytää melkoisia helmiä paikoista, joista ei välttämättä ole ikinä kuullutkaan.
Joskus on mukava päätyä kohteisiin, jotka eivät ole alkuperäisessä suunnitelmassa vierailtavina. Saattaa tulla positiivisia yllätyksiä, niin kuin sinulle kävi :)
VastaaPoistaTotta! Kaupunkina Saarbrücken ei siis ollut varsinaisesti erityinen, mutta reissu oli ehdottomasti sen arvoinen! Osittain juurikin siksi kun en siitä mitään etukäteen tiennyt :).
PoistaKuitenkin minun mielestä edelleen on kivaa reissata paljon niinkin, että kartasta valitsee paikan, jonka nimi vaikka vain kuulostaa kivalta, mutta mistä ei mitään tiedä. Se on osa matkustelun viehätystä! Joskus tulee ns. huteja (vaikka kaikki paikat ovat mielestäni edes sen yhden kerran arvoisia), mutta varsinkin täällä Saksassa niitä kiehtovia paikkoja on löytynyt jo lukuisia ihan vain sillä, että on paikan päälle mennyt katselemaan.