Takana on vuorokauden pituinen visiitti Luxemburgiin. Jo olikin mukava käynti. Mitään sen kummallisempaa ei kaupungissa tehty, esimerkiksi museot jäivät tyystin välistä, ulkona kun tuli vietettyä suurin osa ajasta vaikka vettä päällemme taivaalta heitettiinkin.

Kaupunki on kivannäköinen ja erityisesti tykkään tietysti korkeuseroista. Alhaalla olevia lenkkeilijöitä oli hauska tiirailla korkeuksista. Pienessä kaupungissa kuuli useampaa kieltä, joten vaihtelin itsekin englannin ja saksan välillä kun paikallisten kanssa asioin. Ranskahan ei meikäläisellä taivu heitä, kiitosta ja nimen kertomista enempää.

Hintataso yllätti positiivisesti, jostain syystä oletin maassa olevan kalliimpaa. Tosin pitänee myöntää, että tällä reissulla oli kukkaronnyörit tiukalla, joten ravintoloissa en aikaani viettänyt vaan eväät tuli ostettua kaupoista.

Pidin kovasti ihmisistä. En olisi pysynyt laskuissa mukana vaikka olisin yrittänytkin jos olisin pitänyt kirjaa siitä kuinka monta hymyä, tervehdystä ja keskustelunavausta ihmisiltä sain vuorokauden aikana. Bonjouria heiteltiin puolin ja toisin, mutta keskustelun edetessä pidemmälle piti todeta, ettei oma ranskani taivu sen pidemmälle, useimpien kanssa tuli sitten höpöteltyä tovi saksaksi taikka englanniksi, muiden kanssa vain hymyiltyä kun yhteistä kieltä ei löytynyt. Kivaa sakkia nuo luxemburgilaiset, ovatkohan aina yhtä ystävällisiä?

Sen kummallisempia vinkkejä ei ole kaupunkiin antaa, koska lähinnä pyörimme siellä täällä fiilistellen. Jenni Globe Called Home - blogista on tämän maan ja kaupungin asiantuntija, joten suosittelen suuntaamaan hänen blogiinsa sitten kun on matkaa tähän pieneen mukavaan maahan tiedossa!