Puolisen tuntia paikallisjunalla Karlsruhesta koilliseen ja päädytään Kraichtaliin. Pieneen sekä melkoisen hiljaiseen kaupunkiin, joka on laajalle levinnyt. 

Kaupungista löytyy paljon kivoja taloja, joista aina aamuisin lähtevät pienet koululaiset ja nousevat junan kyytiin, joka heidät kouluun kuljettaa. En tiedä kaupungin ikäjakaumaa, mutta veikkaisin ettei sieltä kovin montaa yksin elävää nuorta aikuista löydy.

Itse asustelin tuolla suunnilla muutaman kuukauden, joten kävelyretkiä tuli tehtyä jonkin verran ympäriinsä. Yhden kerran kuljin paikallisjunalla S32 pysäkille Gochsheim ja kuljeksin siellä edes takaisin ihastellen ihania taloja ja kiehtovan kapeita reittejä pienen joen varrella.

Gochsheimissa on linna Gochsheim Castle, joka seisoo kallion kielekkeellä niin, että toiselta puolelta rakennusta on hienon näköiset maisemat ylös. Ympärillä seisoo suloisen värikkäitä rakennuksia, joten paikka on kaikessa rauhallisuudessaan mukava vierailukohde.

Gochsheimista jatkoin myöhemmällä junavuorolla päätepysäkille parin pysäkin päähän Menzingeniin. Siellä olin jo käynyt aiemmin linnan raunioita ihastelemassa, mutta nyt tein vähän pidemmän kävelykierroksen alueella. Ehkä alue ei ole erikoinen, koska siellä ei varsinaisesti ole mitään tekemistä, mutta itse ihastuin rakennuksiin ja yllätyksiin, joita eteeni heitettiin.

Linnan raunioilta jatkoin kävelymatkaa kohti Odenheimia, mistä kulkee toinen paikallisjunayhteys. Matkaa maaseudulla ja metsän läpi kulkien ei ole kuin viitisen kilometriä ja sen voi myös pyöräillä. Tosin ei ihan sitä reittivalintaa pitkin, jota itse kuljin, ellei sitten pyöräily nokkospuskissa ole jonkun mieleen. Jotenkin onnistun aina valitsemaan ne reitit, joilla hämähäkin seitit takertuvat naamaan kiinni, puskat vihloo jalat naarmuille ja yllättävät lätäköt kastelevat kengät märiksi. Toisaalta juuri siksi niissä patikkaretkissä onkin fiilistä kun ei ikinä tiedä mistä itsensä löytää.

Odenheimiin päästyä kuljin sielläkin hetken ympyrää, mutta kauaksi aikaa en jäänyt, koska juna oli pian lähtemässä takaisin päin. Oli onnistunut kävelyreissu,