Täällä sitä ollaan, Suomessa. Saksa on enää muisto vain. Viimeiset viikot, kuten oikeastaan koko 3,5 kuukautta, menivät todella nopeasti.
Viimeisiin viikkoihini kuului paljon kaikenlaista; opiskelua, muutto asunnosta hostelliin, matkustelua naapurimaissa, kävelyretkiä ystävän kanssa, viiniä ja piknikkejä, herkullisia salaatteja ja hyviä ravintoloita, pianon soittoa kadulla, auringon ottamista terassilla.
Opinnot piti saada viittä vaille valmiiksi, joten koulussakin piti tosiaan käydä ja tietokonetta sen ulkopuolellakin näppäillä. Vaikka vaihto-opiskelijoilla on kyseenalainen maine melkein missä tahansa paikassa, niin osa vaihto-opiskelijoista ihan oikeasti opiskeleekin siellä vaihtomaassa, koska opintopisteitäkin pitäisi kotikouluun ulkomailta tuoda. Omalle kohdalle opiskeleminen oli pääsääntöisesti nautinnollista, vaikka välillä tuskastelin ääneenkin. Vielä on yksi essee kirjoittamatta, mutta sitten pitäisi olla vaihdon opiskelut purkissa.
Opiskelujen ohella halusin tietysti matkustella. Viimeisten viikkojen aikana kävin Ranskan puolella, Luxemburgissa, Belgiassa ja pyörin ympäri Karlsruhen lähikyliä, kuten tein kävelyretkiä
Kraichtalissa kiehtovan hylätyn linnan raunion ja sitä ympäröivän seudun äärellä. Myös Zürichissä pistäydyin ja viihdyin, pidempään Sveitsin turneeseen ei ollutkaan enää loppuvaiheessa mielenkiintoa, joten päiväreissu Sveitsiin toimi hyvänä korvikkeena.
Viimeiset päivät myös asustelin hostellissa dormissa ja siellä oli huippuhauskaa. Tutustuin todella mukavaan pitkäaikaisasukkiin hostellissa, jonka kanssa tuli bondattua toden teolla sen jälkeen kun kolmas asukas huoneessamme käyttäytyi aggressiivisesti ja kävi meihin molempiin sillä seurauksella käsiksi, että piti soittaa poliisitkin paikalle miestä ulos heittämään. Kummallekaan meistä ei käynyt lainkaan pahasti ja enemmän itse tapahtumasta seurasi meille (ulos heitetty heppu voi olla eri mieltä) hauskoja muistoja, koska kaksin jäätyämme laitoimme saksalaiset rapit ja hauskat youtube-videot soimaan ja keskustelimme sekä nauroimme melkein aamuun asti.
Ei ainakaan puuttunut jännitystä viimeisiltä päiviltäni, varsinkin kun juuri edeltävällä viikolla olin reissaamassa Luxemburgissa missä paluulentoa varatessa huomasin, että luottokortilta oli viety useampi satanen rahaa. Missä lie kopioitu sekin, noita kopiointiautomaatteja kun voi löytyä mistä vain. En jaksa selittää juurta jaksaen sitä miten hoidan raha-asioitani, mutta sanotaan vain, että oma neuvoni kahden eri kortin sekä kahden eri pankin suhteen ei tällä reissulla toteutunut, koska varakorttini sattui vanhenemaan matkan aikana ja toki huomasin tämän vasta reissun päällä. Siinä piti sitten useampaan paikkaan soitella ja vähän erikoisjärjestelyitä tehdä. Mutta niin vain asioilla on tosiaan tapana järjestyä ja jollain kierolla tavalla nautin tuostakin pienestä haasteesta mikä eteeni heitettiin.
Viimeinen päiväni ja iltani Karlsruhessa koitti vähän liiankin pian ja se oli niin ihana kuin vain on mahdollista. Päivä alkoi saksan suullisella kokeella mikä meni loistavasti, jatkui auringonotolla ja hyvällä ruoalla sekä jatkui sieltä piknikoiden ja yöelämää tutkien. Karlsruhessa sattui sopivasti olemaan puistokonsertti mikä veti paikalle runsaasti väkeä. Mekin piknikoimme ystävän kanssa puistossa ja siinä illan pimetessä herkkää biisiä kuunnellessa ei kyyneleiltä voinut välttyä.
Siellä musiikkia kuunnellessa fiilikset olivat ristiriitaiset, koska en ollut varma olenko vielä valmis sanomaan heippoja hyvälle ystävälle, muille kavereille, kivalle kaupungille ja upealle maalle. Toisaalta konsertista tuli myös hyvä fiilis palata Suomeen, se sytytti meinaan kipinän lähteä kuuntelemaan taas livekeikkoja ja toivon mukaan käyn fiilistelemässä hyvää musiikkia ennätysmäärän tänä kesänä festareilla ja konserteissa.
Kevät ja vaihto-opiskelut Karlsruhessa päättyivät mukavasti siihen kun Ryanairin lentoemäntä tarjosi minulle tilavan exit-paikan ihan pyytämättä ja tämä ikisuosikkini lennätti minut 26 eurolla ja suoralla lennolla kahdessa tunnissa Tampereelle, lempikaupunkiini, missä ilmakin oli lämpimämpi kuin olin luullutkaan.
Vaikeaa uskoa, että se on ohi nyt.
Voi olla, että menee hetki sisäistää asia. Saksalle en kuitenkaan missään nimessä sano hyvästi. Jos minulla on vuosien ajan lyhyillä reissuilla ollut Saksassa poikkeuksellisen hyvä fiilis ja viime kesänä Berliinissä se viimein muuttui ihastukseksi, niin nyt on Saksa vihdoista viimein lunastanut hyvin erikoisen paikan sydämessäni. En ole hyvä antamaan lupauksia tai hakkaamaan mitään kiveen, mutta Saksaan tulen takuulla palaamaan vielä, ennemmin tai myöhemmin, lyhyemmäksi tai pidemmäksi aikaa.
Auts tuo korttikopiointitarina... mutta hyvä, että siitäkin selvisi! Olipa hauska bongata tästä postauksesta tuttuja maisemia Luxemburgista. :)
VastaaPoistaTaisi muutama kuva olla tosiaan hyvinkin tutun näköisestä paikasta :D. Harmi etten ehtinyt tulla kun sinä vielä olit. Mukava asuinpaikka sulla kyllä ollut :)
PoistaKiva tarina! Minä olin aikoinani vaihdossa Münchenissä v.2001, ja siellä oli tosi ihanaa myös. Vieläkin tulee pidettyä yhteyttä sikäläisiin ystäviin :D
VastaaPoistaOi että Münchenissä! Mukava kuulla, että pidät vieläkin yhteyttä :). Onneksi joskus ne ystävyyssuhteet eivät katkea etäisyyksiin!
PoistaJos nyt ignoorataan nuo aggressiiviset hostelliasukkaat ja rahan menetykset (huhhuh!), niin näitä vaihto-juttuja on ollut ihan mahtava seurailla, millä ei varmastikaan mitään tekemistä saksan kanssa ole, hah.. :D Miten muuten matkasit noiden muiden kaupunkien ja maiden välillä? Ihan junalla vaan vai miten? Itse tuli miltei aina mentyä vain kimppakyydeillä jotka tosin olivat vähän epävarmoja, joten jäi tuo junaileminen saksassa melkein kokonaan kokematta.. Vaikuttiko matkantekoon mitkään lakkoilut yms yhtään?
VastaaPoistaHeips! Junalla sekä busseilla (enimmäkseen Meinfehrnbusseilla) tuli matkustettua pidempiä matkoja. Tosin muutamat reissut tein Megabussilla. Heidän linjansa ovat huonommat, mutta hinnat älyttömän halvat, omat matkat maksoivat punnasta viiteen, esim. Strasbourg-Luxemburg maksoi n. 1,60 euroa. Kimppakyytejä harkitsin muutaman kerran, mutta edullisten lippujen ja aikataulujen takia junat ja bussit tulivat tällä kertaa kätevämmäksi ja halvemmaksi.
PoistaMutta kysy vain kuinka paljon vaikuttivat lakkoilut :D. Saksassa oli muistaakseni neljä lakkoa (vai enemmän?) kevään aikana ja itse reissailin jokaisen aikana.. Kaksi vai kolme kertaa esimerkiksi olin menossa lentokentälle kun junani olikin peruttu ja on pitänyt säätää ja mennä muilla junilla niin että saavun kentälle viime tipassa. Kerran tulin lentokentältä ja odotin bussia pienen ikuisuuden kun junalakkojen takia bussitkin kulkivat myöhässä. Yhden kerran matkasimme koulun kanssa ja tunnin parin reissuun tuli käytettyä jotain viisi tuntia lopulta kun piti paikallisjunilla seikkailla (mutta oli hauskaa!). Myös paikallisliikenteessä oli häikkää silloin tällöin ja nauroinkin kun viimeisenä päivänä aikaisin aamulla olen suuntaamassa ratikalla rautatieasemalle ja ratikka lähteekin väärään suuntaan, kuuluttaa jotakin ja jättää minut ja viisi muuta matkustajaa hämmentyneenä seisoskelemaan jonnekin asemalle. Onneksi siinä(kin) vaiheessa olin varannut vartin verran ylimääräistä aikaa niin kun vikkelästi laitoin kävelyksi niin ehdin junaan :D. Mutta eipä noista lopulta mitään haittaa ollut ja olin vissiinkin jossain zen-tilassa kun en tajunnut edes paikan päällä lainkaan stressata lennoilta myöhästymistä tms :D. Nauratti vain kun en ennen vaihtoon lähtöä ollut ajatellut, että Saksassa nuo julkiset toimii välillä vähän niin ja näin.
Tervetuloa takaisin Suomeen! Kiva kuulla että ajanjaksosta Saksassa jäi noin hyvät kokemukset ja muistot. Ja hienoa että ehdit matkustella sieltä käsin noin monessa paikassa. Keski-Euroopassa on kyllä niin helppoa kun voi hurauttaa nopeasti visiitille naapurimaahan esim. junalla!
VastaaPoistaKiitos paljon Hanna!
PoistaKeski-Euroopaan voittamattomiin hienouksiin kuuluu nimenomaan se, että jo muutaman tunnin matkan päässä on kymmenittäin tai jopa sadoittain mielenkiintoisia paikkoja missä käydä. Olisi voinut kuvitella, että tämän kevään jälkeen tuntuisi taas siltä, että olisin matkustellut vaikka kuinka monessa paikassa Euroopassa, mutta paikan päällä sitä jälleen kerran ymmärsi kuinka niitä upeita paikkoja on niin käsittämätön määrä ettei tosikaan. Hienoissa paikoissa tuli kyllä käytyä!
Tervetuloa Suomeen! Tunnistan niin nuo fiilikset oman Espanjasta paluun jälkeen. Vannoin hiljaa mielessäni, että sinne palaan ja ensi vuonna onneksi pääsenkin. Ja pakko sanoa, että apua mikä hostellikokemus! Onneksi siitä poiki jotain hyvääkin. :)
VastaaPoistaKiitos :). Oi kun ihana kuulla, että Espanjaan taas käy tie! Se on kyllä toinen maa Euroopassa mistä erityisesti tykkään :).
PoistaJa jep, kaikesta seuraa kuitenkin aina myös jotain hyvää. Sen verta kesy juttu kuitenkin, että mitä tuommoista murehtimaan :D