Lapin reissullamme Ruotsissa* pääsimme kokemaan huikeita juttuja, joista jäätikkövaellus oli yksi matkan kiehtovimpia kokemuksia.

*Matka toteutettu yhteistyössä Visit Swedenin kanssa.

Jäätikkövaelluksemme Kårsa(vagge)n jäätikölle alkoi helikopterilennolla. Jo pelkkä helikopterikyyti upeiden maisemien ylitse sai minut odottamaan tätä retkeä innolla. Lento olikin hauska ja upea kokemus. Pääsin lentäjän ja oppaamme väliin helikopterin etupenkille istumaan ensimmäisen lennon ajaksi, mistä minulla oli mainiot näkymät niin edessä oleviin maisemiin kuin myös lentäjän puuhiin. Kyllä sai kaveri helikopterilla lentämisen näyttämään helpolta.

Itse jäätikölle laskeutuessamme en oikein tiennyt mitä odottaa. Ihan rehellisesti sanoen, mietin hetken maassa varusteita pukiessa, että tätä lumen määrääkö tänne tultiin katselemaan. Tokihan vuoret ympärillä jo itsessään olivat komeat, mutta laskeutumispaikalla varusteita pukiessa ei vielä osannut aavistaa mitä on edessä päin.

Ja kyllä sitä vain leuka loksahti maahan asti kun ensimmäisen railon luokse pääsimme. Äkkiä siinä metrin päässä näkyikin hyvin iso kuoppa ja korkea pudotus alaspäin. Joskus jäätiköllä kuulemma liikkuu hiihtäjiä ja moottorikelkkoja, jotka eivät ole vaarasta tietoisia. Tällä kyseisellä jäätiköllä ei ilmeisesti ollut onnettomuuksia ainakaan hetkeen sattunut, mutta muilla jäätiköillä tippumisonnettomuuksia tulee toisinaan vastaan. Enkä tosiaan ihmettele; jäätikkö näytti tosiaan laskeutumispaikallamme alkuun vain normaalilta lumiselta mäeltä eikä siitä maallikko osannut päätellä, että sen lumikerroksen alla piilee suuri vaara mikäli ei tiedä mitä tekee. Ensimmäinenkin iso railo tuli vastaan vain lyhyen matkan päässä laskeutumispaikaltamme, mutta sen syvyyden käsitti vasta kun seisoskeli hyvin lähellä aukon reunalla.

Kävelimme jäätiköllä rauhalliseen tahtiin, katselimme railoja, hypimme muutaman ylitse ja kävimme yhden hienon jääluolan aukolla. Hyvin syvälle jääluolaan ei asiaa ollut romahtamisvaaran takia. Ja onnistuipa yksi meistä, Panu, uppoamaan lumeenkin ja juuttumaan sinne kiinni. Maa petti alta ja oppaamme Anders jouti miestä ylös auttamaan. En osaa kuvitella millainen kokemus oli Panulle, mutta tuli sitä porukalla puhuttua, että oli kuitenkin avartavaa nähdä, että niin voi tosiaan käydä eikä meitä turhaan toisiimme oltu köysitetty. Panu kulki heti oppaan takana, joten tämän uppoamisen nähtyämme me perässä kävelijät kiersimme sen reiän kauempaa ja vältyimme samalta kohtalolta.

Takaisin kuivemmalle maalle päästyämme sitä tuli katsottua taaksensa enemmän ja mietittyä, että tultiinko sitä tosiaan noin jyrkän näköistä jäätikköä alas asti. Kuvani eivät pysty osoittamaan kuinka upealta luonto näytti edessämme. Puhumattakaan siitä tuulen äänestä! Tiedättekö sen ihanan talvisen ujelluksen kun sitä on kaukana asutuksesta ja sen äänistä ja ainoa mitä ympärillä kuulee on puhaltava tuulen ääni, joka kuulostaa samaan aikaan upealta ja mahtipontisen pelottavalta? Jäätiköllä se vasta hienolta kuulostikin! 

Kuivemmalle maalle päästyämme huuhtelimme kenkiemme jääpiikit ja pidimme evästauon jään sileäksi muovaavan kiven päällä. Siitä helikopteri nousi meidät ja sen saavuttua nousimme vauhdista kyytiin ja lähdimme kohti vuoristomajaa minne meidän oli tarkoitus lentää helikopterilla. Luontoäiti päätti kuitenkin näyttää voimansa ja puhalsi tuulta ja sumutti ilmaa niin, että helikopterin piti lopulta laskeutua muutaman kilometrin päähän majatalostamme, joten jatkoimme lopun matkaa perille kävellen.

Patikoidessa Ruotsin Lapin monipuolisuus näyttäytyi vieläkin vahvemmin kun jäätikön jälkeen patikoimme karussa ja sumun täyttämässä vuoristossa kohti majaamme, 1228 metrin korkeudessa olevaa Låktatjåkkon majapaikkaa. Ilman opasta sumussa olisi ollut haasteellista kävellä vaikka tämän talvireitin varrella punaisia merkkejä välillä näkyikin. Andersin johdolla pääsimme kuitenkin turvallisesti perille kotoisaan, pieneen vuoristomotelliimme missä meitä jo odottivat herkulliset vohvelit ja lämmin bastu sekä myöhemmin nautinnollinen illallinen ja oluset takkatulen äärellä, Ruotsin korkeimmassa baarissa.

Mikäli vaeltaminen, saunominen, takkatulen ääressä rauhoittuminen sekä herkulliset vohvelit houkuttelevat, niin yö Låktatjåkkossa ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto. Jäätiköllä vierailimme Arctic Guidesin Andersin johdolla, jonka asiantuntevuus ja rentous tekivät matkasta onnistuneen.