Kiipeilijöiden suosiossa oleva Paklenican kansallispuisto Kroatiassa on lyhyen bussi- tai automatkan päässä Zadarin pienestä rannikkokaupungista.

Paklenicassa voi tosiaan kiipeillä ja kiipeily vetääkin paikalle suurimman osan puiston vierailijoista, mutta patikoijallekin kansallispuisto tarjoaa elämyksiä. Minä jätin kiipeilyhommat muille ja kipusin vain patikoiden ylös vuorelle. Halusin lähteä valloittamaan vuorta siitäkin huolimatta, että tossuni eivät olleet kaikista parhaimmat vuorilla vaelteluun. Paklenicassa polut ovat kivisiä ja täten melko liukkaitakin, joten millä tahansa kengillä ei kannattaisi vuorelle lähteä.

Lähtiessäni kiipeilijöitä oli runsaasti paikan päällä, mutta patikoimaan tosiaan jatkoi harvempi. Erään saksalaisen pariskunnan kanssa kuljin hetken aikaa, mutta jättäydyin heistä jälkeen voidakseni jatkaa matkaa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Ylös kipuaminen kävi alkuun kunnon päälle, mutta voi sitä upeaa tunnetta kun pääsee lopulta ylös asti. Piknikoin rauhassa upeita maisemia katsellen ennen paluuta alaspäin.

Huikeiden maisemien, muutaman käärmeen, lukuisten liskojen, raunioiden sekä ampiaisfarmin lisäksi näin reissun aikana luolia. Osa pieniä koloja, osa hieman suurempia. Alueella on myös isompi luolasto, jonne pääsee pääsymaksua vastaan, mutta siellä en itse käynyt. Kuvien perusteella näyttää kuitenkin upealta paikalta.

Luonnonpuistoon on 40 kunan pääsymaksu henkilöltä. Alueelle pääsee tunnissa Zadarista bussilla, mutta busseja ei mene kovin usein, joten ajankohtaiset aikataulut kannattaa käydä katsomassa bussiasemalta. Bussi pysähtyy Staligradin kaupungissa, mutta Zadarista päin tullessa pysäkki on kilsan pari ennen sitä. Autolla pääsee tietysti kätevästi puistoon sisälle asti.

Puiston sisällä on kioski, jonka valikoimasta en tiedä mitään. Majapaikkoja on Starigradin ympäristössä lukuisia ja itse Starigradin kaupungissa on myös kohtuuhintaisia ravintoloita, pieniä marketteja sekä soma pieni satama-alue. Viihdyin siellä itse vajaan tunnin verran meren äärellä istuen ja kävellen.