Tämä sunnuntaipäivä on melko tunteikas monellakin tapaa. Siitä on kaksitoista vuotta kun pakkasin reppuni ja lensin viikoksi yksin Lontooseen. Siitä se sitten lähti, itseni näköiseni elämä, joka vuosi vuodelta vain muuttuu kiehtovammaksi. Näihin 12 vuoteen on mahtunut seikkailuita, joista olen hyvin kiitollinen. Reissujeni ohella olen solminut ihmissuhteita, joilla on merkitystä, rakastunut ja tuntenut itseni hyvin rakastetuksi ja myös menettänyt minulle hyvin läheisiä ihmisiä. Olen vuosien varrella tehnyt vaikka minkälaisia ihania "typeryyksiä", joita tietämättömät ihmiset kutsuisivat virheiksi (ja joita itse jaan elämänohjeina nuoremmille) ja ihan yksinkertaistettuna pyrkinyt aina siihen, että seuraan sitä omaa polkuani, vei se minne tahansa. 

Tänään on myös isänpäivä, mikä saa kyynelkanavani auki joka vuosi siitä syystä, että oma isäukkoni sekä molemmat isoisäni, joista toinen oli myös paras ystäväni, ovat lähteneet keskuudestamme jo vuosikausia sitten. Ja eihän se ikävä ja rakkaus minnekään katoa. 

Jos jotakuta saan kiittää tästä omasta uteliaisuudestani, niin tuo ihminen on minun isomahainen Muumipappani. Hän vei minua lapsena metsään, kalaan, pilkkimään, veneilemään ja tutkimaan kiehtovia saaria ja kallioita. Voin vieläkin tuntea kylmän talven viiman kasvoillani kun istun potkukelkassa järven jäällä papan potkiessa meitä eteenpäin kohti tuntematonta. Olimme matkalla ja se oli jännittävää ja samalla niin rauhoittavaa. Muumipappani näytti minulle, että elämä on seikkailu. 

Pappa, sekä vielä onneksi elämässäni oleva ihana mummini, ovat aina kehottaneet minua matkustamaan ja omalla esimerkillään myös näyttäneet sen, että onni tulee eläen. Saan pappani ohella kiittää myös mummiani hyvin paljosta. Kun kaksitoista vuotta sitten, innostuneena teini-ikäisenä, olin lähdössä reissuun yksin, hän soitti minulle edellisenä iltana, koska huolestunut äitini oli pyytänyt mummiani puhumaan minulle järkeä. Niin mummi tekikin, hän esitti huolensa ja sitten hän toivotti minulle hyvää matkaa. Ja on reissu toisensa jälkeen hykerrellen kysellyt minne lähden seuraavaksi.

Toivon, että minulla olisi joskus samanlainen valtavan positiivinen vaikutus jonkun ihmisen elämään kuin mitä isovanhemmillani on ollut minuun. Kiitos kaikista seikkailuista ja rakkaudesta.