Me vuokrasimme auton Budgetista ja halvan bensan voimin huristelimme paikan päälle eräänä kauniina päivänä. Mennessä kuljimme tylsää moottoritietä, mutta takaisin tulimme pienempiä teitä ja ajoimme muun muassa kivalta näyttävän Oakvillen lävitse.

Niagaran putouksen seutu ei ollut aivan mitä odotin. Ainakin talvella kävelykatu putouksien varrella oli tyhjä ja mitään kojuja ei ollut häiritsemässä näköyhteyttä putouksille. Horseshoe Fallsin (hevosenkenkäputous) kohdalla oli vierailukeskus, mutta muita palveluita siinä kohtaa aluetta ei ollut. Ihmisiä oli helmikuussa jonkin verran, mutta ei onneksi ruuhkaksi asti. Alun sumun jälkeen päätti aurinkokin näyttäytyä ja putoukset senkun kaunistuivat.

Me jätimme auton parkkiin kymmenellä dollarilla, koska ennen putouksille tuloa kiertelimme kaupunkialueella autolla emmekä pitäneet sitä niin mielenkiintoisena, että olisimme säästön vuoksi viitsineet jättää autoa sinne. Lähettyvillä on toki kasinoita, hotelleja, ravintoloita ja mitä lie, mutta ne pystyy hyvin myös skippaamaan halutessaan.

Putoukset ovat kauniit, mutta päiväretkelle suosittelen ottamaan matkan varrelle muitakin pysähdyspaikkoja. Me pistäydyimme mm. Niagara on the Lakella, minne ajomatkan maisemat olivat ajoittain hyvin nättejä. Kruisailimme autolla vähän siellä täällä ja näimme kivoja asuinseutuja upeine taloineen, mutta mitään suuria wau-elämyksiä ei seutu tarjonnut.





Niagaralle pääsee toki myös bussilla, mutta viimeistään paikan päälle päästyä kiittelin sitä, että liikuimme autolla. Autolla liikkuminen tuo sitä kaivattua aikatauluttomuutta ja spontaanisuutta matkusteluun. Vuokra-automme vakuutuksineen ja bensoineen maksoi reilut 80 euroa.